HS:n Kynä on kolumnisarja, jossa Helsingin Suunnistajien jäsenet tai muut kutsutut kolumnistit kirjoittavat ajankohtaisista aiheista esimerkiksi valmentajana, urheilijana, kuntoilijana, lapsen huoltajana tai kuntosuunnistusaktiivina. Yhdistävänä tekijänä kolumneissa ovat Helsingin Suunnistajat ja suunnistus. Kolumni ilmestyy säännöllisen epäsäännöllisesti. Uusin kirjoitus on luettavissa kokonaisuudessaan alta ja vanhemmat kirjoitukset ovat linkkinä kirjoituksen jälkeen. Tervetuloa innostavien lukuhetkien pariin.
HS Kynä 1/2023
Sprinttisuunnistus on eri laji
30.1. Kari Sane
Vanhat sanonnat – jos haluat kehittyä suunnistajana, ryhdy ratamestariksi ja toinen – vasta ratamestarina alat ymmärtää jotain suunnistuksesta pitävät paikkansa erityisesti sprinttisuunnistuksessa. Ratamestarin näkökulmasta sprinttisuunnistus ja metsäsuunnistus ovat eri lajeja.
Metsäsuunnistuksessa rastipisteen siirto parilla kymmenellä metrillä harvoin vaikuttaa kovin olennaisesti rastivälin reitinvalintaan. Sen sijaan sprinttisuunnistuksessa se voi merkitä jopa 40 metrin matkaeroa kahden reitin välillä. Silloin väärä valinta pudottaa tuloslistassa monta pykälää alaspäin.
Pienen sprinttisuunnistustapahtuman kuten sprintticupin ratamestaroinnissa on kaksi osaa: lupien hankinta ja ratasuunnittelu. Jos radat pysyttelevät kaupungin kaduilla, toreilla ja puistoissa, alueita varten
ei tarvita muita lupia kuin kaupungille tehtävä tapahtumailmoitus. Se on pikaisesti tehty. Suurten julkisten ja kaupallisten rakennusten etupihat ovat yleensä myös käytettävissä.
Mutta jos haluat suunnitella vaativia ratoja, kannattaa pyytää taloyhtiöiltä luvat pihojen käyttöön. Pihat
vastaavat metsäsuunnistuksen pienipiirteistä maastoa eli niistä sprinttisuunnistaja nauttii. Lupien hankinta
on monien mielestä vaivalloista. Onneksi näin ei ole, sillä käytännössä se on yksinkertaista sähköpostien
vaihtoa. Jos asia on isännöitsijälle tai taloyhtiön hallitukselle entuudestaan tuttu, luvat tulevat nopeasti.
Mutta pakkohan se on myöntää, että viimeisten lupien saaminen vaatii joskus sitkeyttä. Osoitteessa
http://www.sprintroute.info/tarinat on vinkkejä siitä, mistä löydät taloyhtiöiden osoitteita ja
minkätyyppisiä lupapyynnöt voisivat olla.
Ratasuunnittelu on luovaa työtä ja se ei tule kerralla valmiiksi. Ratojen tulee saada kypsyä eli niitä
katsellessa nousee uusia ajatuksia ja mahdollisuuksia. Maastossa kannattaa käydä jo ennen suunnitteluun
ryhtymistä ja vähintään toisen kerran vielä varmistamassa, että rastipisteet ja niille vievät reitit ovat
kelvollisia. Jos alue on lähellä, niin siellä tulee äkkiä käydyksi vielä monta kertaa tarkistamassa mieleen
nousseita ajatuksia – samalla tulee iltalenkkikin hoidettua mukavasti.
Ratasuunnittelu vaatii hyvät työkalut. Kun olin ensimmäistä kertaa sprinttiratamestarina, tuskaannuin
mittaamaan reittien pituuksia tavanomaisin keinoin. Seuraavaksi kerraksi tein helppokäyttöisen
“matkamittarin” nimeltä SprintRoute eli RinttiReitti. Se on selaimella toimiva työkalu, joka on vapaasti
käytettävissä eikä vaadi asennuksia tai tietoteknisiä hienouksia. Mukana on myös havainnollinen opastus.
SprintRoutea olen käyttänyt vuodesta 2018 alkaen. Sen avulla näkee helposti, miten rastin siirto vaikuttaa
eri reittien pituuksiin. Ja se on aivan keskeistä sprinttiratojen suunnittelussa – kuten alussa jo totesin,
parinkymmenen metrin siirrolla voi olla iso merkitys. Kun yksinkertaiset mittausrutiinit ovat hallinnassa, ratasuunnittelussa voi sitten keskittyä suunnistuksellisiin asioihin kuten radan rytmitykseen ja rastipisteiden hienosäätöön. Esimerkiksi minne syntyy hyvä pitkä välin, mahtuuko jonnekin monen lyhyen rastivälin säksätys ja voisiko jollekin väleille löytyä vielä uusia reitinvalintoja hieman rastipistettä siirtämällä. Mitäs jos kokeilisit itse ratamestarina toimimista.
Tervetuloa Malminkartanon Stadin sprintticuppiin 15.3.2023. Sen ennakkovalmisteluja voi käydä vilkaisemassa
osoitteessa ratamestarin blogista
“Monta on reittiä ja vain yksi on huono. Sille ei pidä lähteä. Muiden reittien lyhimmän ja pisimmän matkaero on vain 25 m. Kaikki ovat siis kelvollisia reittejä, mutta mikä niistä on talviolosuhteissa nopein?
PS. Tämän pähkinän ratkaisu saattaa auttaa Sinua Malminkartanon sprintticupissa 15.3.2023…”
HS kynä arkisto
HS:n Kynä 1/2022 Anni Rajala ja Camilla Laurèn Seurassa työskentely avasi uusia näkökulmia seuran toimintaan
HS:n kynä 3/2021 Hannu Koskinen, HS:n kilpailut ja tapahtumat järjestetään yhteisvoimin – erään kokemusasiantuntijan kommentti
HS:n kynä 2/2021, Jani Lakanen, Korona-ajan harjoittelun haasteet ja mahdollisuudet suunnistajalle
HS kynä 1/2021, Ilkka Malmi, Kateudesta kaikki lähti – yhteinen etäkimppajumppa