HS:n kilpailut ja tapahtumat järjestetään yhteisvoimin – erään kokemusasiantuntijan kommentti
8.7. 2021, kirjoittaja Hannu Koskinen
HS on siitä merkillisen hyvä seura, että täällä löytää monenlaista harrastettavaa. Ja kilpaillakin voi ja todella kovalla tasolla. Itselleni suunnistus ja HS ovat hyvä harrastus, joka toki välillä vie miestä eikä toisinpäin. Kun liityin seuraan eräänä talvena yli kymmenen vuotta sitten, eräs tavoitteeni oli saada tehdä asioita yhdessä seuran eteen ja sitten suunnistaa omien halujeni mukaan. Eipä aikaakaan, kun huomasin olevan kilpajaostossa. Ja nyt olen myös kuntosuunnistusjaostossa.
Seuramme kisat ovat hyvin hoidettuja; meillä on osaavaa porukkaa ja tavoitteet ovat korkealla. Vapaehtoisvoimin järjestetty HOG (ja sen edeltäjä Suunto-Games) on meidän vuosittainen lippulaivamme, johon nyt on saatu myös toiminnanjohtajan panos mukaan. Ydinporukkamme tekee kisoja aloittaen 3-12 kk etukäteen. Vaan kisoja ei järjestetä ilman talkoolaisia – suurkiitos kaikille talkoolaisille ja ydinporukalle. Talkoolaisia tarvitaan paljon eri tehtävissä niin itse kisojen aikana kuin rakentamisessa ja purussa. Kisoissa yhdessä tekeminen nousee todelliseen arvoonsa – HS osaa ja pystyy.
Kisajärjestelymme, joista HOG on hyvä esimerkki, perustuu kokemukseen, kykyihin ja tahtoon tehdä hyvät kisat. Vastuualueille ovat muodostuneet ydinryhmät, jotka hoitavat hommat välillä kovassakin aikataulupaineessa. Huumori kukkii eikä keskustelu tunne vastuualuerajoja – näin ei pääse unohtumaan asioita. Toki todellisuus lävähtää välillä kasvoihin, kun olosuhteet tuppaavat muuttumaan meiltä kysymättä. Sitten sovelletaan, ja selvitään.
Maastostahan kisamme lähtevät – valitaan kohde, aletaan suunnitella ratoja ja kysellä lupia. Minusta radat ovat se isoin homma. Luvat taasen ovat jännittävin, tai tylsin…, homma. Olemme aina jonkun muun mailla.
Olen itse päätynyt kilpailukeskuksen päälliköksi; siinä hommassa on monipuolista puuhaa. Minun pitää jatkuvasti kysellä muilta vastuullisilta, mitä tulossa ja menossa ja mitä ei ainakaan ole. Ja samoin kertoa, mitä on sovittu ja millä aikataululla hoidetaan kuljetuksia ja rakenteita. Kisojen aikana on aina riittänyt sähköä ja vettä, mutta leveä teippi, (oma) ruuvinväännin, paksu tussi ja isot vanerilevyt tuppaavat olevan välillä hukassa. Kesäkuun HOGissa hukkasin yhden tussin ja annoin toisen lainaan, useampia en nähnyt. Ainakin jälkimmäinen meni hyvään tarkoitukseen. Ympäri vuoden kalustoa ja tarvikkeita pitää huoltaa ja inventoida, jotta tapahtumissa on sitten kamat kunnossa.
Eräs vahvuutemme on ennakointi. Käymme välillä hyvinkin tarkkaan ennakkoon läpi, että ovatko järjestelyt ja tarvikkeet kunnossa. IT-kielellä olennaista on varmistaa, että rajapinnat ovat kunnossa. Asia, josta emme tingi, on turvallisuus. Teemme järjestelyt niin hyvin kuin voimme. Vahinkoja voi tapahtua, mutta ne eivät johdu järjestäjän eli meidän hölmöilystä. Suunnistaminen metsässä on sinällään riskipitoista, mutta lähtökohtana on, että osallistujat tietävät mitä tekevät.
Kisojen järjestäminen on yhteistyötä. Siinä rungon muodostavat kokeneet tekijät, jotka tarvitsevat talkoolaisia jo ennen kisoja. Minäkin aloitin talkoolaisena. Aika pian alkoi rapista lisää vastuuta ja mikäs siinä. Kannustan jäseniä osallistumaan kisajärjestelyihin ja IR-järjestelyihin, joita on koko suunnistuskauden. Niissä saa touhuta erilaisia juttuja ja joku voi löytää lisää harrastettavaa. Pienikin panos on aina eteenpäin. Porukkamme on välitöntä, mikä luultavasti näkyy myös ulospäin.
Järjestelyissä on syytä mennä välillä yksityiskohtiin: jos joku haluaa kisoihin ruuveja, niin kysypä määrän lisäksi myös minkä kokoisia ja millä ruuvinkannalla. On kokeiltu, että Torx-meisselillä ei ristikantaruuvit liikahda. Samoin on syytä varmistaa, minkä merkkistä sähköä tarvitaan ja ihanko koko ajan.
Hannu Koskinen / Helsingin Suunnistajat