Helsingin suunnistajien valmennusryhmä matkusti pääsiäisenä Haldeniin harjoittelemaan. Reissuun lähdettiin keskiviikkona 23.päivänä iltalautalla Turusta ja kotiin päästiin tiistaina 29.3. aamupäivällä. Helsingistä reissuun lähti neljä autollista innokkaita suunnistajia päämääränään lumettomat maastot ja kevään ensimmäiset taitoharjoitukset. Lisäksi Haldeniin saapui omia reittejään pikku-bussillinen itävaltalaisia ystäviämme, jotka tekivät samoja harjoituksia, mutta asuivat eri majoituksessa.
Matkaaminen sujui leppoisissa merkeissä. Eräältä autolta jopa liian leppoisissa, kun lautalle tultiin juuri ja juuri ajoissa. Hampurilaismyyjä ei ollut poikien mukaan juurikaan elämän kiireistä tiennyt ja pojat olivat joutuneet vaihtamaan ruokaravintolaa kesken tilaamisen. Lauttamatkan ja huonosti nukutun yön jälkeen oli edessä lähes 600 kilometrin tuntuman hakeminen ruotsalaiseen valtatiehen. Autot matkasivat erillään ja saapuivat eri aikoina majoitukseen. Kaikki pääsivät kuitenkin turvallisesti perille asti. Matkalta oli mukaan tarttunut Felixin pakaste-eineksiä ja puuroryynejä. Norjassa syöminen on kuulemma tosi kallista.
Jeppe, Jukka ja Henkka olivat valinneet parhaimmat harjoitukset Halden SK:n tarjonnasta. Ensimmäisenä herkkupalana tarjoiltiin avokalliomaastoa. Harjoitukseen lähdettiin eri aikaan, jotta metsässä ei olisi ruuhkaa, vaikka paremminhan metsässä on tilaa kuin länsiväylällä. Rutiiniksi harjoituksiin lähdettäessä muodostuikin, että aamun harjoitukseen lähdettiin autokunnittain ja iltapäivän harjoitukseen koko köörillä samaan aikaan.
Torstai
Höiås, normaalisuunnistus, 1:10 000, 6,7km. Höiås oli todella mukavaa avokalliomaastoa, jossa rastit olivat hyvin näkyvillä. Voisi sanoa, että tämä oli napakymppi ensimmäiseksi harjoitukseksi.
Perjantai
aamupäivä: Hauglund, reitinvalinta, 1:10 000, 7,9km. Hauglund oli myös rannikkomainen avokalliomaasto, mutta hieman vaikeampi ja rankempi kuin ensimmäisen päivän Höiås. Minä muljautin polveni tässä harjoituksessa, onneksi sopivasti parkkipaikan läheisyydessä.
iltapäivä: Snakksaetherskogen, intervallit, 1:12 500, 1,25 + 2,2 + 2,1 = 5,55km. Polvi aika kipeänä lähdin tähän harjoitukseen, jossa juostiin lyhyitä ratoja ryhmissä. Yllätykseksi tämä harjoitus oli ensimmäinen, jossa käsivarret sai naarmuille. Olin ensimmäistä kertaa lyhythihaisella liikenteessä juuri sopivaan aikaan.
Lauantai (1:15 000 päivä)
aamupäivä: Tuseter/Skolleborg, rinnesuunnistus, 1:15 000, 7,5km. Polvivamman innoittamana jäin majoitukseen katselemaan televisiota ja pelailemaan pelejä. Ottipa päähän. Tietysti harjoitusta ylistettiin maasta taivaisiin. Oli kuulemma sellaista avokallioluukutusta, että ei muuta kuin hanaa.
iltapäivä: Lommetjern, intervallit, 1:15 000, 4 x 1,0-1,9km = 6,2km. Juostiin samanlainen harjoitus kuin perjantaina iltapäivällä. Tällä kertaa vauhtia pystyi kiihdyttämään enemmän, sillä pajua tuli vastaan aika vähän. Oma polveni lämpesi pikku hiljaa ja pari viimeistä lenkkiä tuntui jo hyvältä. Silti viimeisellä pätkällä tuli pari sekuntia tappiota Jukalle.
Sunnuntai
aamupäivä: Tobroåsen, normaali, 1:10 000, 7,8km. Tämä harjoitus jäi vaille suurempaa tarkastelua, sillä kaikki urheilijat tunsivat jäsenensä sen verran väsyneiksi, että viisi kilometriä riitti. Ehkäpä iltapäivän leirikisakin oli mielessä.
iltapäivä: Ystehede, leirikisa. Tekninen ja hieno rantakalliomaasto. 6,3km. Monella voisi olla kuvaukseen sanomista ja olikin ainakin paikan päällä. Ehkä parasta on lainata Jukan hienotunteisia sanoja: ”Ei ollut oikein mun maasto, eikä oikeen karttakaan.” Leirikisan kärjessä tutut nimet: Tapsa, Jeppe, Jukka, Masa (yhden rastin väliin jättäneenä) ja joukko itävaltalaisia.
Maanantai
aamupäivä: Festing, sprintti, 1:5 000, 3,0km. Linnan ympäristössä juostu sprintti oli todella vaikea suomalaisiin puistosuunnistuksiin verrattuna. Varsinkin ensimmäisten kahden rastivälin virheet kostautuivat monella. Ilmeisesti Masa on ainoa joka tietää, että kun linnan muuri on merkitty tumman harmaalla, niin siitä voi juosta yli. No, nyt tietää moni muukin. Omaa juoksua voisi kuvailla: Vauhtia oli kuin Monzassa ja mutkat menivät pitkäksi koko ajan.
Harjoitusten välissä syötiin majoituksessa. Varsinaista keittiötä ei majatalotyyppisessä hotellin sivurakennuksessa ollut. Matkaan oli kuitenkin sattunut (kuin ihmeen kaupalla) Mikaelin mikroaaltouuni, joka joutui varmasti elämänsä ryöpytykseen ruotsalaisten pakasteaterioiden kanssa. Iltaisin suunnattiin Ruotsin rajan toiselle puolelle, jossa käytiin kaupassa. Löytyiväthän sieltä myös vaadittavat hampurilaispalvelut.
Rankan leirin jälkeen ajomatka takaisin päin tuntui huomattavasti rankemmalta kuin tullessa. Sitä paitsi ei ollut odotettavissa parempia kelejä tai maastoja. Omaa mieltä lämmittivät kehut leiristä laivamatkalla. Koko leirin kelitkin pysyivät kymmenen asteen paremmalla puolen, joten siltäkin osin leiri oli onnistunut.
Kiitos osallistujille hyvästä meiningistä! Vauhtia kauden koitoksiin.
Jude