Suunnistusurheilu manifestoituu näyttävästi kesän suurissa tapahtumissa – Jukolan jälkeen eletään arvokisojen tunnelmissa kesän rastiviikkojen odottaessa osallistujiaan. Viron MM-kisojen alla huomio kiinnittyy urheilijoihin ja kilpailua koskeviin ennakkojuttuihin. Tarjontaa on paljon, kun melkein samanaikaisesti juostaan nuorten MM-kilpailut Fin5-rastiviikon yhteydessä ja juniorien EM-kisatkin ovat parhaillaan käynnissä. Työtä tehdään monella saralla taustajoukoissakin ja suunnistuskertomuksia luodaan yhä uudestaan.
Tilanne seuran kannalta on kiintoisa – neljä urheilijaa juoksee Viron MM-kilpailuissa, viisi nuorten MM-kilpailuissa Tampereella ja yksi juniorien EM-kisoissa Slovakiassa.
Harri Koski, Pekka Väisänen ja Karin Rantamäki Joensuu Jukolan varhaisessa aamun kajossa
“Monen vuoden kehityksen tuloksena voimme ylpeänä nauttia tehdyn työn tuloksista ja toivottavasti uuttera työn tulos näkyy myös jatkossa. Erityisen silmiinpistävää on nuorten urheilijoidemme yhteisöllisyys ja innostus yhteiseen treenaamiseen. Kaveria kannustetaan ja autetaan,” kertoi seuran valmennuspäällikkö, Harri Koski, ennen lähtöään Viron MM-kisoihin. Toimintaakin tärkeämpää on HS:n yhteisö, seura, joukkue, jatkaa valmennusjaoston pj. Henrik Tala lisäten, että haluamme koota yhteen samanhenkisiä urheilijoita, joilla on samanlaiset tavoitteet ja yhteinen motivaatio kehittyä urheilijana – “Siten urheilijat keskenään kannustavat toisiaan ja keskenäisellä kisaamisella saavat toinen toisensa pinnistelemään entistä lujemmin harjoituksissa ja kisoissa.”
“Kun joukkueen henki on hyvä, yksilöiden onnistumiset ovat kaikkien onnistumisia, ja toisaalta yksilöiden epäonnistumisten pettymys jaetaan ja sulatellaan yhdessä. Hyvä henki ja yhteisten treenien kova kisailu on ollut keskeinen tekijä tämän kauden menestyksissä.”
Henkka selittää edelleen, että Helsingin Suunnistajien valmennustoiminnan tavoitteena on kasvattaa vuosi vuodelta enemmän urheilijoita kansalliselle sekä aina kansainväliselle huipulle asti. “Lisäksi menestystä tavoitellaan nuorten ja aikuisten seuraviesteissä,” hän jatkaa. Henkan mukaan seura tarjoaa urheilijalle kehittymisen tueksi leiri- ja harjoitustoimintaa. “Viime vuosina merkittävin kehitys on ollut se, että kansainväliselle huipulle tähtäävien suunnistajien tarpeita on alettu ottaa entistä paremmin huomioon – se on nyt yhtä lailla painopisteenä nuorten valmentamisen kanssa.”
“Valmennus on ympärivuotista, suunnitelmallista ja urheilijoiden yksilölliset tarpeet huomioivaa”
“Hyödynnämme Etelä-Suomen suunnistusolosuhteita monipuolisesti sekä tarjoamme tukea myös maajoukkueen ja akatemiavalmennuksen rinnalla”. Harrin mukaan tämä näkyy siten, että “suuri osa lahjakkaista urheilijoistamme kuuluu myös johonkin muuhun kuin pelkästään seuran valmennusryhmään.” Seurassa pidetään huolta, että valmennusryhmillä ja yhteisillä harjoituksilla sekä erityisprojekteilla on tekijänsä. “Valmentajistakin osa auttaa maajoukkueympyröissä muidenkin seurojen suunnistajia kehittymään. Lisäksi yritämme pitää huolta, että jokaisella urheilijalla on henkilökohtainen valmentaja, koska se tukee myös ryhmävalmennuksemme talkoopohjalta toimivaa resursointia.”
“se, missä ja miten, olemme yhtä hyviä tai parempia kuin muut, ei ole itse tarkoitus.”
Pekka Väisänen, Henrik Tala, Jorma Erkkilä, Jari Valtonen iloisessa joukossa.
Mistä on kyse yhteistoiminnallisuudessa
”Pyrimme toimimaan, kuten itse huippu-urheilijankin arjen pitäisi pyöriä, tekemällä asiat niin hyvin kuin ne on mahdollista tehdä ja keskittyen oleelliseen. Seuraan on kertynyt riittävästi huippuosaajia elämän ja valmennuksenkin eri osa-alueilta, joten kysymyshän ei ole kuin verkostojen ylläpidosta sekä parhaiden ja sitoutuneiden tekijöiden mielenkiinnon suuntaamisesta yhteiseen ponnistukseen. ”
Valmennuspäällikkö lopettaa haastattelun hymy huulessa ja pilke silmäkulmassa. “Homma ei ole yhden tekijän show, vaan järkevällä organisoinnilla ja asiantuntijajohtajuudella kukin hoitaa tiimissä itselleen sopivia palasia, joista etukäteen sovitaan”.