Olli Ojanaho ja kisan voittaja Magne Dähli starttaavat kisaan (Kuva: Matias Salonen)
Tänään Lohjalla käyty maailmancupin pitkän matkan takaa-ajokisa tarjosi TV-katsojille hienoa suunnistusdraamaa. Lähetyksen GPS- ja maastokuvassa Norjan Magne Dähli hivuttautui voittotaisteluun kärjen välillä vaihtuessa ja samalla tehdessä virheitä reitinvalinnoissa ja rastinotossa. Lopulta “Dähli puristi väkisin voittoon kaksi sekuntia ennen Ruotsin William Lindiä ja viisi sekuntia ennen Ruotsin Emil Svenskiä.” (SSL)
Keskimatkan jälkeen nuorten MM-kisoihin tähtäävä Olli arveli takaa-ajosta tulevan raskas kilpailu, pohtien samalla mahdollisuuksiaan pysyä mukana ‘isojen pyssyjen vauhdissa’. Kisa alkoikin vauhdikkaasti ja myös Olli starttasi maastoon todella kovaa. Fysiikka ja psyyke piti loppuun asti ja Olli runnoi näyttävästi maaliin sijalla 12. ollen tämän päivän kisassa paras suomalainen.
Eikka Heinaron mukaan tänään oli erittäin rankka kisa:
- Suoritus oli ihan ok, mutta meno tuntui aika vaikealta. Oikeastaan olin tänään ja eilen ihan eri mies kuin esimerkiksi viikko sitten. Varmaan alkaa kova kisarupeama tehdä tehtävänsä ja nyt onkin ihan hyvä pitää muutama viikko kisataukoa.
Kesä-heinäkuun vaihteessa käytävien MM-kisojen Suomen joukkue nimetään alkuviikosta.
Eikka takaa-ajon alkumetreillä (Kuva: Matias Salonen)
Postskriptumi – letkoista, perhosista ja loppulenkistä
“Yritin (Olli) alkuun Lindin peesiin, mutta hän aloitti aivan järkyttävän kovaa. Jättäydyin siitä ja samaan aikaan lähteneen Dæhlin perässä juoksu alkoi tuntua helpommalta. Perhoshajonnoille pääsinkin hyvissä asetelmissa, kun alkoi näkyä muutamia edellä lähteneitä. Ensimmäiseen perhoseen lähdin yksin. Lähestyessäni sen ensimmäistä rastia kuulin joidenkin lähteneen juuri rastilta, mutta peitteisessä maastossa vedin itse rastin vierestä ohi ja suurehko 20-30sek virhe siihen.
Myös seuraavaa rastia haparoin hieman. Muut kaksi perhosta menivät ihan ok lukuun ottamatta aivan loppua, kun vedimme Ridefeltin kanssa keskusrastista sivuun ja siihen toinen 20-30sek virhe. Juoksu oli perhosilla todella kevyttä ja näin jälkikäteen ajateltuna olisin ehkä voinut olla aggressiivisempi ja jos sitä kautta olisin saanut myös suunnistuksen paremmin sujumaan, olisin ehkä voinut päästä perhosilta lähtiessä ensimmäiseen takaa-ajoletkaan.
Mutta pelkäsin vähän, että jossain vaiheessa tulisi hyytyminen, joten pelasin vauhdinjaon todella varman päälle koko kisan ja yritin päästä niin helpolla kuin pystyin. Perhosten jälkeen olin siinä kakkosletkassa ja kartanvaihdossa olimme jo lähes näköetäisyydellä ykkösletkasta – mutta seuraavat välit menivät heikosti ja ero repesi. Oma juoksu tuntui todella helpolta varvaukseen asti, mutta loppulenkin isot mäet alkoivat pikkuhiljaa painamaan. Jaksoin kuitenkin hyvin loppuun asti.”