Tiistaina päätin lähteä intoa ja kuntoa puhkuen työkavereiden mukaan suunnistamaan Nuuksion hienoille erämaille. Tarkoitus oli että kokemattomana suunnistajana suunnistan kuntoilijoille tarkoitetun helpohkon ö-reitin, mutta matkalla sain kuulla että miehistövajauksen vuoksi minun pitääkin osallistua Firmaliigan haastavalle C-radalle.
Haasteisiin pitää aina vastata, ja niin löysinkin itseni pian Firmaliigan lähtöpaikalta. Lähtövuoroa odotellessa mietin mitähän tuo K-piste oikein tarkoittaa, mutta en tohtinut vaivata kanssasuunnistajia epäoleellisilla nippelitietokysymyksillä. Jälkiviisaana olisi kannattanut kysyä. Ensimmäisen rastin löytyminen helpottuu kummasti kun suunnan ottaa K-pisteeltä lähtöpaikan sijaan.
Pienen alkuhäröilyn jälkeen ensimmäisen rastin löytyminen oli kyllä hieno tunne.
Usein kun pääsin suhteellisen lähelle rasteja niin epävarmuus tarkasta sijainnista iski. Horisontissa siintävä mäen nyppylä näytti kartan mukaiselta rastipaikalta, vaikka kompassi näytti aivan päin vastaiseen suuntaan. Toisinaan taas rastien läheisyydessä lähdin seuraamaan luotettavan ja ammattitaitoisen oloista suunnistajaa, jonka peesissä rasti pian löytyikin. Tosin minun kannaltani väärä rasti. Lopulta oikea rasti kuitenkin aina löytyi, ja rastin löytyminen tuotti kyllä aina jonkinlaisia onnistumisen kiksejä millä jatkaa taas seuraavalle rastille.
Suunnistus on mielekästä ja haastavaa siinä mielessä että se on ikään kuin jatkuvaa kartan, kompassin, ja mielen ristiriitojen ratkomista. Kompassi ja kartta osoittaa tuonne, mutta mieli vetää tänne, ja jos mielelle antaa vallan niin tuloksena on sinne-tänne. Kompassi ei onneksi ailahtele metsässä kuten ihmismieli. Sen opin. Suunnistaessa on kohtalaisen hyödyllistä luottaa vaiston sijaan faktoihin.
Yhdeksättä rastia etsiessäni löysin ensin kymppirastin mikä tarkoitti paluuta taaksepäin. Kymppirastilta taas maaliin suunnistaessani en tiennyt maalin olleen sulkeutunut. Vannoin kautta karttani, kompassini, ja omantuntoni, että olin kartan mukaisella maalipaikalla, mutta siellä ei ollut mitään eikä ketään. Soitin hädissäni työkaverille olenko Karjalohjalla vai missä kun maalia ei näy karttapaikalla.
Loppujen lopuksi kaikki rastit kuitenkin löytyivät, ja olo oli kuin voittajalla vaikka maali olikin sulkeutunut.
Kokemus kaiken kaikkiaan oli todella miellyttävä. Suunnistus on mitä parhainta ja monipuolisinta liikuntaa kunnon kohottamiseksi. Aloittelijan virheet kasvattavat nälkää oppia paremmaksi. Ensi tiistaina taas mukaan.
Reittihärveli on muuten loistava palvelu liittää urheilukellon tai puhelimen gps-reitti suunnistuskarttaan. On hauskaa ja opettavaista katsella jälkeenpäin missä sitä on oikein pyörinyt, ja ennen kaikkea miksi. Reittihärvelistä voi käydä katsomassa allekirjoittaneen kaaliperhosen lentoa muistuttavaa suunnistusreittiä. Ei herkimmille.
Sami Hovi, Cadpool, Firmaliigan C-lohko
Samin jalanjäki härvelissä, Firmaliiga 9.8. Haukkalammen reittihärveli
Firmaliigan seuraava kisa 16.8. Solvallan urheiluopisto (myös kuntoilijoille)
Firmaliigan erot Iltarasteihin