Yhteislähtö: 24 tarinaa vuodelta 2023

Tervetuloa suunnistusvuoden 2023 tunnelmiin Yhteislähdössä!

Heinin ideoimana ja Yhteislähdön yhteishengen inspiroimana keräsimme 24 tarinaa ryhmän kokemuksista. Julkaisimme tarinat ryhmän Instagram-joulukalenterissa ja nyt kokosimme ne yhteen mukavana muisteluna menneestä vuodesta.

Kokeilin ensimmäistä kertaa yösuunnistusta vuosi sitten syksyllä Keskuspuistossa. Olin aivan pihalla ja muistan ajatelleeni, että eiköhän tämä yöhomma ollut nyt tässä. Näin vain kuitenkin yhteishenki vei mukanaan ja Herttoniemessä myöhemmin syksyllä pysyin jo kartalla. Yösuunnistus on ollut voimaannuttava kokemus: Ajattelin että en osaisi, mutta Yhteislähtö on antanut harjoitteluun turvallisen ympäristön! — Katariina

Yhteislähtöön liittyminen on ollut paras päätös omalla suunnistusuralla. On ollut ihanaa aktivoitua rakkaan harrastuksen parissa uudelleen ja saada ympärille aktiivinen treeniporukka, josta löytyy kavereita myös kisoihin. Tänä vuonna erityisen kivaa oli osallistua pitkästä aikaa SM-viesteihin Yhteislähdön omalla joukkueella. — Pia

Venlojen viestissä onnistuin nostamaan joukkueemme sijaa 106:lla. Tein matkan varrella neljä pientä pummia, mutta osasin ne itse korjata hienosti. — Eeva-Sofia

Tunturipurojen raikkautta yhdistettiin aiemmin Lapin Kultaan, mutta tänä keväänä se sai myös uuden merkityksen. Kevään Ahvenanmaan leirillä en tänä vuonna eksynytkään, vaikka pysähdyinkin nautiskelemaan aurinkoisesta kevätsäästä ja runsaista sulamisvesistä, joita riitti, sillä Ahvenanmaa olikin Etelä-Suomen lumisin paikka leirimme aikaan. — Timo

Jukolaa edeltävässä seuranmestaruuskisassa tuli pummittua toisen yhteislähtöläisen kanssa oikein kunnolla. Päädyttiin kartan ulkopuolelle eri reittejä. Siellä sitten pyörittiin aikamme kunnes vihdoin löydettiin leimaisimen sijasta kreppinauha rastipaikalta. Oli siis aika luovuttaa ja siirtyä maaliin, jossa kuitenkin huvittunut yhteislähdön porukka odottikin hurraamassa viimeisiä pois maastosta. Tarjottiin ainakin livelox hupia monelle! Siitä olikin sitten hyvä lähteä Jukolaan varmalla mielellä. — Pinja

Yhteislähdön porukan ansiosta hankin 41-vuotiaana elämäni ensimmäisen kilpaurheilulisenssin. Toukokuussa tein entreen veteraanisarjoihin toukokuussa ja nautiskelin kisatunnelmasta koko rahalla: onnistuinhan viettämään metsässä liki kolminkertaisen ajan sarjan voittajaan nähden. Alkukesä kului tukevasti jumbosijoja kyntäen, mutta heinäkuussa pääsin viimein tuulettamaan – eräänä päivänä en ollut viimeinen vaan toiseksi viimeinen! Keski-ikäisenä kehtaa, joten syksyllä kisalisenssille oli käyttöä niin SM-viestissä kuin Viestiliigan finaalissakin – tosin tv-kamerat taisivat sammua ennen kuin viimeisetkin yhteislähtöläiset oli saatu metsästä pois. On hauska retostella sillä, että tässä ollaan ihan SM-tason urheilijoita! — Eeva

Osallistuin pääsiäisen treenileirille Ahvenanmaalle, vaikka osallistuminen jännitti aika paljon. Ekan päivän vaikean aamupäivätreenin jälkeen lähdettiin 4 hengen porukalla kokeilemaan käyräkarttaa ensimmäistä kertaa eläissämme. Alun epävarmuuden jälkeen oli niiiiiin siistiä tajuta, että pelkät korkeuskäyrät näyttävälläkin kartalla suunnistaminen onnistuu! Seuraavana päivänä tarjolla oli myös väyläkartta eli kapea matomainen kaistale karttaa, joka sekin sujui yllättävän hyvin. Onnistumisen elämykset! <3 — Heini

Tulin sellaisena kuin olen – ja tunsin heti kuuluvani joukkoon. Kynnys liittyä Yhteislähtöön oli ihanan matala: tässä lajissa ja porukassa ei koreilla hintavilla harrastusvälineillä. Avoin mieli ja halu oppia riittävät. — Aliisa

Minua kyseltiin mukaan SM-viestiin Yhteislähdön joukkueen aloittajaksi. Kuntoni ei ollut erityisen hyvä. Ennen kisaa keskittyminen oli sitä ja tätä, ja mm. hylsyt väärällä rastilla leimaamisesta kahdessa edeltävässä Firmaliigassa lisäsivät hermostusta. Lopputuloksena oli kuitenkin kauden paras suoritus: vaikealle ykköselle yksin omaa reittiä suoraan eikä senkään jälkeen virheitä. Vaikka kone alkoi piiputtaa, pääsin silti oman hajontaletkan mukana vaihtoon. — Kyhis

Ihan huippua oli päästä kokemaan Viestiliigan finaali kansallisessa kärjessä Simpsiövuoren 2,5m mysteerikäyrästössä. Yhteistuumin todettiin keskiyön jälkeen: “Yhteislähtö vs Ratamestari 0-1”. — Timo

Osallistuin Yhteislähdön treeneihin kokeilumielessä elokuussa 2023. Olin käynyt kuntosuunnistustapahtumissa muutaman vuoden ajan mutta kaipasin tekemiseen jotain uutta ryhtiä ja lisäksi ympärille porukkaa, jonka kanssa harrastaa. Seuraan liittyminen kuitenkin jännitti. Entä jos en ole tarpeeksi hyvä? Jo ekat treenit kuitenkin saivat vakuuttumaan, että tähän ryhmään haluan kuulua: tunnelma oli välitön, huumorintajuinen ja rento. Yhteislähtöön liittymisen myötä tuntui avautuvan myös aivan uudenlainen, ehtymätön suunnistuksen maailma. Niin paljon suunnistustapahtumia, niin vähän aikaa! Syksyn aikana olen osallistunut esimerkiksi Halikko-viestiin ja Jämin suunnistusmaratonille, joista en aiemmin ollut kuullutkaan. Uskaltauduin myös ensi kertaa pimeään metsään suunnistamaan. Kaiken kaikkiaan Yhteislähtöön liittyminen on ollut viime vuosien parhaita päätöksiäni. <3 — Elina

Eka yösuunnistus vuosiin pelotti, miksi treeni piti olla vaikeimmassa mahdollisessa maastossa Pilvijärven pienipiirteisimmillä kallioilla? Marraskuisena tiistaina oli kylmäkin. Muitakin hulluja onneksi kokoontunut paikalle. Liikkeelle, lamppu ei pysynyt tiukasti päässä, keho lämpeni nopeasti, nilkkaa myöten lammikoissa ja mudassa, suunta oikein. Vaikeat kalliorastit löytyikin helposti kun keskittyi. Hauskaa rupatella muiden satunnaisten kanssa öisessä metsässä. Hienoa! Miksi tätä ei ole tullut tehtyä useammin? — Kyhis

Yhteislähdön myötä olen päässyt mukaan jälkispekulointi- ja vertaistukirinkiin, mikä on tuonut suunnistuksen aivan uudenlaisen ulottuvuuden lajin omin päin harrasteluun verrattuna. Surkeiden sattumusten ja onnistumisten jakaminen moninkertaistaa mahdollisuudet ottaa opiksi! — Aliisa

Yhteislähdön kautta minustakin tuli kilpasuunnistaja! Sen kautta onkin avautunut sitten ihan uudenlainen maailma onnistumisineen ja pummeineen. Tämän kauden mieleenpainuvin kisakokemus oli Viestiliigan päätös, josta sain kerättyä Simpsiönvuoren omaan maastopankkiin ja pääsin leikkimään olevani samalla tasolla Suomen huippujen kanssa! 😂 Ensi vuonna ostankin kisalisenssin ensisijaisesti kisaaminen mielessä (enkä vain vakuutuksen vuoksi)! — Paula

Yhteislähdön kevään Ahvenanmaan leiri oli elämäni ensimmäinen urheiluleiri – neljänkympin jo ylittäneenä. Ennakkoon jännitti kaikki: suunnistus, maasto, oma jaksaminen, ihmiset. Porukkaan oli kuitenkin helppo sujahtaa ja treenejä muokata itselle sopiviksi. Ahvenanmaan muutamaa kauhutreeniä en kaipaa, mutta suunnistusleirejä en halua jättää väliin jatkossakaan. — Anna

On ollut niin kiva tutustua uusiin, samanhenkisiin ihmisiin ja jakaa suunnistusintoilua. Syksyn kaudenavaukset Nuuksiossa nuotiopaikalla ovat olleet mukavia ja tutustumisaktiviteetit ovat madaltaneet kynnystä osallistua ja tulla mukaan toimintaan. Myös kauden päätöstilaisuudet ovat olleet timanttia. Viime kesänä sprinttisuunnistettiin aluksi, sitten syötiin pitsaa ja katsottiin Jukola-lähetystä ja lopuksi istuttiin kodassa grillaamassa vaahtokarkkeja sekä puhumassa kaikesta mahdollisesta suunnistukseen liittyvästä – ja vähän muustakin <3 — Heini

Lapland O Week oli yksi vuoden kivoimmista suunnistustapahtumista. Aamupäivät suunnistettiin ja loppupäivä analysoitiin porukalla — Petro

Pillä oli pitkästä aikaa juoksutreeni sisäradalla Liikuntamyllyssä. Minulla ei ollut kovempia juoksuja tai intervalleja vuosiin, joten oma taso ja vauhdit olivat mysteeri. Mutta jo se, että 10 muutakin odotti treeniä, innosti. Hyvä ohjattu alkuverryttely ja kiva treeni omalla tasolla, hyvä tunnelma alusta loppuun. — Jukka

Moni aikuinen miettii, että mistä löytää hauska ja mukaansatempaava harrastusporukka. Suunnista HS:n Yhteislähdön pariin! Löysin porukan elokuussa, kävin viikoittain treeneissä, löysin pari vanhaa tuttua ja tutustuin tusinaan uusia. Löysin itsestäni aktiivisen liikkujan, pääsin seuraamaan luonnon muutoksia aitiopaikalta, rohkaistuin yösuunnistukseen ja osallistuin hienoihin kuntosuunnistustapahtumiin. Syksyn kruunasi elämäni pisin suunnistus Nuuksion Huurteisen merkeissä. Kiitos Yhteislähtö ja yhteislähtöläiset! — Lauri

Aloitin Yhteislähdössä tänä syksynä. Oma suunnistuskauteni huipentui Raatojuoksuun, jonka lähdössä uusien Yhteislähtö kavereiden kanssa tihkusateessa viiden asteen lämpötilassa hymystä ei meinannut tulla loppua. — Aino

Nuuksion Huurteinen: upea talvinen pakkaspäivä, ulkona liikkumisen iloa ja ‘aarteiden’ etsimisen riemua. Ilman mittaamista, suorittamista ja kilpailua. Näinkin voi suunnistusta harrastaa. — Aira

Yhteislähtö torjuu yksinäisyyttä myös syrjäisimmissä erämaissa. Tänä juhlavuonna 2023 minulla oli tilaisuus tehdä useampi yksinvaellus Suomen pohjoisosissa. Jos jostain löytyi hiukankin kuuluvuutta puhelimeen, sai aina samalla kuulumiset ryhmältä Whatsapp viesteissä. Näitä oli hämmentävän mukavaa lukea päivän päätteeksi yksin leirissä. Hienoa kuulua tähän upeaan ryhmään! — Sari

Olen jännittänyt tätä harjoitusta päiväkausia, ja jännitys on vain tiivistynyt pitkän ajomatkan aikana. Aivan vieras maastotyyppi, johon pitäisi lähteä tutustumaan yön pimeydessä. Tumman taivaan alla, laakeilla avarilla kallioilla, jotenkin maagisesti kallioalueen muodot alkavat hahmottua otsalampun valossa vastaamaan kartan käyriä ja omat rastit löytyvät yksi toisensa jälkeen yllättävän vaivattomasti. Kallioiden jäkälät ja soilla kasvavien pensaiden lehdet hohtavat hopeisina, tummanpunaisia puolukoita olisi poimittavaksi ämpäreittäin. Treenikavereita, tuttuja yhteislähtöläisiä juoksee ja kävelee oikealla ja vasemmalla. Välillä ohi juoksee joku seuran huippusuunnistajista – samassa Jukola-harjoituksessa Kauhavan Fräntykalliolla. Olo on innostunut ja luottavainen seurakavereiden keskellä: tästä tulee hyvä leiri. — Kaisa H

Mikään ei voita treenien yhteislähdön tunnelmaa! On suorastaan innostavaa juosta tuoksuvaan metsään porukassa. Myös mäkitreenit ovat kivoja, vaikkakin usein turhan kevyitä.  — Jippo

Tarinoiden kalenterikuvat tarjosi Freepik