Raino Lampinen, suunnistaja, valokuvaaja ja HS:n aktiivinen jäsen yli kahdenkymmenen vuoden ajan menehtyi yllättäen ennen joka-aamuista hiihtolenkkiään. Raino oli juuri saanut tämän hiihtokauden 1000 km täyteen Paloheinän kotiladuillaan. Tänä vuonna suunnistussarja olisi vaihtunut H65:en ja kovakuntoinen Raino olisi päässyt näyttämään mihin kunto riittää.
Raino sai alun suunnistusoppinsa Hämeenlinnassa, mutta piti lajissa taukoa teini-iän jälkeen. HS:n jäseneksi ja aktiivisuunnistajaksi Raino liittyi vuonna 2005 omien lastensa Kristiinan ja Villen aloitettua suunnistuksen. Hän kulki mukana monella kisareissulla ensin huoltajana ja myöhemmin kilpailijana.
Raino oli innovatiivinen nuorten suunnistusharjoitusten laatija ja ratamestari. Moni nykyisistä HS:n edustusjoukkueiden urheilijoista on nauttinut Rainon suunnittelemista radoista uransa alkutaipaleella. Hän toimi myös ratamestarina Firmaliigassa ja lasten ja aikuisten ratamestarina Suunto-Gamesissa. HS:n maastoista Haukkalammen alue oli erityisesti ratamestari-Rainon mieleen.
Raino oli tutkija ja keräilijä, joka keräsi kasvihavaintoja, kilometrejä, karttoja, valokuvia ja käveli läpi Helsingin ja koko Suomen karttaruutuja. Ihmisenä Raino oli vaatimaton ja ystävällinen mutta vaati itseltään paljon. Hänen ystävällinen läsnäolonsa ja jutustelunsa HS:n seurateltalla sai monen kisajännityksen katoamaan.
Rainon valokuvaharrastus alkoi kasveista mutta pikkuhiljaa hänestä tuli yksi tärkeimmistä suomalaisista suunnistuskuvaajista. Rainon kuvia olemme saaneet ihailla niin seurakisoista kuin kesän 2025 huipentumana suunnistuksen MM-kisoista Kuopiossa. Vielä Kangasalan Jukolassa 2019 Raino kuvasi läpi viestien ja kävi välillä juoksemassa oman osuutensa mutta tuon jälkeen hän keskittyi Jukolassa kuvaamiseen. Raino oli kuviensa suhteen tarkka ja kunnianhimoinen. Hänen käsistään ei eteenpäin päässyt yksikään hänen kriteerinsä alittava otos.
Raino rakasti suunnistusta ja karttoja, joita Lampisilla on yläkerta täynnä. Häneltä sai luotettavasti tiedon löytyykö tietystä alueesta karttaa tai milloin jossain on ollut kilpailu. Tämä osaaminen oli erityisesti hyödyksi kilpailujaostossa, jossa Raino teki arvokasta työtä usean vuoden ajan. Kasvi- ja Nuuksio-osaajana hänen tietonsa olivat hyödyksi, kun valmisteltiin kilpailujen ratasuunnitelmia ja tehtiin lupahakemuksia kansallispuistoon.
Työssään Luonnontieteellisessä keskusmuseossa Raino piti yllä Kastikka-tietokantaa Suomen kasvihavainnoista. Vuonna 2025 havaintoja kertyi 195 773 kappaletta. Osa suunnistusreissuilta mutta suurin osa pitkiltä yhden miehen matkoilta ympäri Suomea. Rainolta sai varman kasvintunnistuksen suunnistuspaikoilla ja tarvittaessa kännykälläkin. Saimme ihailla pahaputkea ojan pientareella Uutelassa tai Karjalanruusua SM-kilpailun lähtöpaikalla Kontiolahdella.
Rainoa jää kaipaamaan perheen ja muiden omaisten lisäksi laaja suunnistusyhteisö, Paloheinän varhaisen aamun hiihtoporukka ja moni häneen matkoilla tutustunut.
teksti: Pauliina Lankinen ja Jari Valtonen
kuva: SSL/Timo Mikkola