Vuoden odotetuin viestitapahtuma Mikkeli-Jukola järjestettiin Mikkelissä 14.–15. kesäkuuta. Kilpailukeskus sijaitsi Tikkalassa tehdasalueella. Etukäteen oli tiedossa, että maastot olisivat fyysisesti rankat ja ratamestareiden Olli-Markus Taivaisen ja Topias Aholan radat tulisivat olemaan vaikeita. Oman lisänsä haasteisiin toi helteinen sää erityisesti Venlojen viestin aikaan.
HS:ltä Jukolaan osallistui ennätysmäärä joukkueita: peräti 27 Venla-joukkuetta ja 19 Jukola-joukkuetta, mikä oli suurin yhden seuran joukkuemäärä tapahtumassa.
HS:n tuuliteltoilla kävi kisan aikana aikamoinen kuhina, kun koko ajan joku oli lähdössä ja joku tulossa vaihtoon sekä kaikki kannustivat K-viitoituksella joukkuekavereita. Erityisen maininnan ansaitseekin kisateltan hyvä HS-henki – tunnelma oli ahtaissa tiloissa todellakin katossa!
Kolmas sija ei tullut helpolla
Helsingin Suunnistajien miesten ykkösjoukkue vastasi parhaasta HS-sijoituksesta ja suunnisti komeasti kolmannelle sijalle. Tavoitetta, eli voittoa ei saavutettu mutta sijaan oltiin lopulta tyytyväisiä, sillä helpolla se ei tullut. Ruotsalaisseura Stora Tuna OK voitti viestin ylivoimaisella esityksellä jo kuudennen kerran peräjälkeen. HS oli paras suomalaisjoukkue, ja taakse jäi monta kovaa joukkuetta.
Näin miesten ryhmävalmentaja Henkka Tala kommentoi HS:n miesten suoritusta:
– Olemme ylpeitä saavutuksestamme, jota varten olimme valmistautuneet pitkään ja uurastaneet ankarasti talven ja kevään aikana. Valmistautumisemme osoittautui onnistuneeksi ja pystyimme etukäteen arvioimaan, millaisia haasteita varten meidän on harjoiteltava.
– Yleiskuvassa suoritus ei ollut niin tasainen kuin oltaisiin toivottu. Voittaja Stora Tuna suunnisti ja juoksi niin hyvin, että lopulta tavoiteltu voitto jäi kauas. Silti ei voi olla kuin tyytyväinen, sillä kisa oli fyysisesti ja taidollisesti todella haastava, eikä vastoinkäymisiltä joukkueessa vältytty.
Aloitusosuudella Mathias Peterin nilkka nyrjähti, mutta onneksi vasta loppuvaiheessa, ja hän pystyi juoksemaan vaihtoon. Muilla alkupään osuuksilla nopeimmat reitinvalinnat eivät aina osuneet kohdalle, ja yöosuuksilla rasteja joutui välillä todella hakemaan. Toisen osuuden jälkeen ero kärkeen oli jo yli 10 minuuttia.
Pikkuhiljaa osuus osuudelta kärkeä tavoitettiin ja sijoja nostettiin. Mathieu Perrin ja Arttu Syrjäläinen onnistuivat tiukassa paikassa, ja erityisesti Tuomas Tumppi Heikkilän osuus oli vakuuttava. Tumppi olikin osuutensa nopein. Ankkuri Olli Ojanaho onnistui lopulta pitämään kolmannen sijan, vaikka takaa tultiin lujaa. HS:n onneksi neljänneksi tulleen OK Ravinenin ankkuri Gustav Bergman teki huonon reitinvalinnan aivan lopussa, ja mahdollisti näin HS:n kolmannen sijan.
HS2 oli myös kovempi kuin koskaan ennen, ja odotukset olivat korkealla. Harmillisesti toisella osuudella viestinviejä epähuomiossa leimasi väärän rastin ja joukkueelle tuli hylkäys.
HS3 tuli hienosti sijalle 57 ja HS4 sijalle 86. Erityisesti nuoret miehet onnistuivat näissä joukkueissa todella hyvin, kuten myös pelkästään nuorista koostuvassa omassa joukkueessa.
Artikkelin kuva Touho Häkkinen
Naiset lähellä tavoitettaan
Hesan naisten joukkueet olivat valmistautuneet hyvin Venlojen viestiin ja fokus oli kohdillaan. Hyvää fiilistä oli haettu leireilemällä ja treenamalla tulevaan koitokseen yhdessä.
Venlojen viesti lähti HS1:n Noora Hyyrysellä ja HS2:n Emilia Talalla hyvin liikkeelle, ja molemmat tekivät aloitusosuudella perushyvän suorituksen. Joukkueet tulivat vaihtoon lähes peräkanaa, ja ero kärkeen oli maltillinen. Seuraavat naiset pääsivät jatkamaan viestiä hyvistä asemista kärjen tuntumassa. Kuten odotettavissa oli, kakkososuus oli pitkä ja raju. Ero kärkeen alkoi pikkuhiljaa kasvaa. Ykkösjoukkueen Tereza Smelikova päästi kolmososuudelle nuoren Elli Punton vajaa 10 minuuttia kärkeä perässä sijalla 18.
Kolmososuudella piti olla skarppina. Lyhyillä säksätysväleillä Elli huomasi käyneensä ne väärässä järjestyksessä, mutta onneksi huomasi erheensä ajoissa ja korjasi tilanteen. Aikaa siinä tuhraantui, mutta Evely Kaasiku pääsi silti viimeiselle osuudelle hyvissä asemissa, kun sijoitus oli vaihdossa 17. Ilman virheitä ei selvinnyt Evelykään, vaikka kulku oli todella hyvää ja hän sai monta edellä juossutta selkää kiinni. Yhdellä rastilla Evely katsoi olevansa väärässä paikassa jääden etsimään oikeaa rastia, mutta huomasi lopulta rastikoodin oikeaksi. Tämä oli ainoa isompi virhe, ja se toki harmitti. Lopulta Evely ankkuroi HS1:n maaliin sijalla 14. Viestin voitti ylivoimaisesti ruotsalainen IFK Göteborg.
Tähän sijaan, kuten myös HS2:sen sijaan 28, oltiin tyytyväisiä. Nämä perusvedot riittivät kuitenkin näinkin hyviin sijoituksiin. Yhdessä kuitenkin todettiin, että paljon jäi hampaankoloon. Kukaan ei varsinaisesti ylittänyt itseään, virheitä tuli ja joukkueilla oli selkeästi potentiaalia parempaa, joten nälkää jäi!
Tikkalan maastot ja ratamestarin radat olivat myös naisjoukkueille hienot, vaativat ja kunnioitusta herättävät.
Tekstit Anu Pikkarainen ja Marika Mattila
Jukolan viikonloppu täynnä elämyksiä ja yhteishenkeä
Seurasta oli mukana tuttuun tapaan valmennusryhmien joukkueiden lisäksi suuri joukko harrastaja- ja kuntoilijajoukkueita. Näiden joukossa olivat myös aikuisten harrasteryhmä Yhteislähdön joukkueet, joista osa lähti hakemaan hyvää tulosta, osa puolestaan puhtaasti kuntoilemaan, nauttimaan Jukolan tunnelmasta sekä haastamaan itseään ja hakemaan hyväksyttyä suoritusta. Venloissa Yhteislähdön huipputulokseen ylsi HS21, jonka sijoitus oli erinomainen 193 ja Jukolan puolella sijalle 258 yltänyt HS16.
Jokainen juoksi kuitenkin joukkueissa omalla tasollaan – osa aktiivisella harjoittelutaustalla ja treenimaastoja kiertäneenä, osalla puolestaan valmistautuminen jäi enemmän tai vähemmän Jukola-ennakkojen katsomisen tasolle. Tunnelma leirissä oli kuitenkin lämmin ja kannustava. Kaikkia tsempattiin tasapuolisesti, juoksi sitten HS:n, kaveriporukan tai vaikka partiolippukunnan joukkueissa. Haastavilla radoilla nähtiin laajalla rintamalla hienoja suorituksia, mutta erityisesti ilahdutti se, miten aidosti iloittiin toisten onnistumisista ja kannustettiin jokaista omaan parhaaseen suoritukseen. Juuri tällaista suunnistus parhaimmillaan on – yhteisöllistä, innostavaa ja jokaiselle tasollaan.
Teksti Heini Jokinen ja yhteislähtöläiset
Täältä lisää Markku Brummerin HS painotteisia kuvia
Täältä tuloksiin