Helsingin Suunnistajat oli mukana Tiomilassa viidellä kuusihenkisellä naisjoukkueella ja vajaalla kolmella nuorten joukkueella, kun suurviesti suunnistettiin 3.-4.5. Finspångissa Ruotsissa.
Nuorten Ungdomskavlen avasi tapahtuman lauantaina iltapäivällä. Naisten viestissä kilpailtiin – vuoden 2024 muutosten myötä – toistamiseen siten, että ensin lauantai-iltana suunnistettiin kaksi osuutta pimeässä ja viesti jatkui takaa-ajona neljällä osuudella varhain sunnuntaiaamuna. Osuusmäärä oli kasvanut viidestä kuuteen.
Naiset upeasti yhdeksänneksi
HS:n naisten joukkue esitti vahvan ja tasapainoisen suorituksen viikonloppuna. Valmentaja Elina Lammin mukaan Damkavlen-viesti tarjosi näyttöä siitä, että paikka suurviestien kärkikuusikossa on täysin realistinen tavoite.
Ilta sai upean alun, kun Noora verryttelyn lomassa kävi kuiskaamassa valmentajille: “Tänään on muuten maaginen jalka.” Osuuden lopussa nähtiin taistelutahtoa parhaimmillaan, kun Noora loukkasi polvensa, mutta juoksi siitä huolimatta kärkiletkan mukana maaliin sijalla 6.
Vaihdon jälkeen Noora huusi kivusta, jolloin valmentaja hyppäsi aidan yli, sitoi haavan kaulahuivista tehdyllä kiristyssiteellä ja kantoi urhean suunnistajan ensiapuun. Ensiavussa Noora virnuili ja totesi valmentajalle: ”Olisin voittanut avausosuuden ilman tätä kaatumista.”
Toisen osuuden onnistumisen jälkeen Emiliaa haastateltiin lähetyksessä. Häneltä kysyttiin, aikooko joukkue osoittaa vääriksi ne epäilijät, jotka eivät usko Helsingin Suunnistajien naisten yltävän kymmenen parhaan joukkoon.
– Tähän mahdollisuuteen on uskottu jo vuosien ajan, ja nyt se usko konkretisoitui tuloksena, joka puhuu puolestaan.
Aamun sarastaessa Tereza lähti pitkälle kolmososuudelle yhdeksäntenä ja taisteli osuuden läpi määrätietoisesti. Vaihdossa nähtiin kaikkensa antanut urheilija, joka ojensi viestikapulan eteenpäin hyvistä asetelmista. Neljännellä osuudella Johanna teki puhtaan suorituksen ja kertoi tämän olleen hänelle maksimaalinen suoritus.
Viidennellä osuudella Minja joutui puristamaan irti kaiken edellisen viikonlopun Belgian kisamatkan vielä painaessa kropassa. Sitkeydellä ja hyvällä kunnolla ero kärkeen pysyi kuitenkin hallinnassa huonosta vireestä huolimatta.
Ankkuriosuudelle lähdettiin sijalta 13. Evely onnistui hienosti nostamaan sijoitusta ja ohitti useita joukkueita vieden HS:n naiset maaliin hienosti sijalla 9 – kirkastaen samalla viime vuoden 17. sijan.
– Nyt meillä on top 10 -sijat saavutettu sekä Venloissa että Tiomilassa. Tämä viesti osoitti, että vieläkin kirkkaammat huippusijoitukset suurviesteissä ovat täysin ulottuvillamme. Matka jatkuu kohti kärkikuusikkoa, Elina toteaa.
Naisten valmennuksen kakkosjoukkue suunnisti sijalle 101.
Teksti: Anu Pikkarainen, Marika Mattila ja Elina Lammi
Artikkelin kuva: Touho Häkkinen
Nuorten kehitys näkyy tuloksissa
Nuorten viestissä HS kisasi kolmella joukkueella. HS1 oli neljänneksi paras suomalaisjoukkue ollen 24. ja HS2 oli maalissa sijalla 99.
Nuorten valmentaja Anton Salmenkylä kertoo, että lähtökohdat Ungdomskavleniin olivat hyvät, kun HS-nuorilla oli paras joukkue pitkään aikaan.
– Viesti alkoi vahvasti Erikin toimesta, ja pääsimme heti viestin alussa kärkikahinoihin. Väliosuuksilla urheilijat suoriutuivat mallikkaasti vaativistakin suunnistustehtävistä, ja säilytimme top 30 -sijoituksen lopputuloksissa.
Anton toteaa voivansa valmentajana olla tyytyväinen, kun urheilijat ovat kehittyneet ja se myös näkyy tuloksissa.
– Tämä oli oiva kauden avaus ja tästä on hyvä jatkaa kohti kesän tulevia kisoja!
Teksti: Marika Mattila ja Anton Salmenkylä
Harrasteryhmälle kavereiden kannustaminen sijoitusta tärkeämpää
Myös aikuisten harrasteryhmä Yhteislähtö osallistui viestiin yhdellä mies- ja kahdella naisjoukkueella. Vaikka mukana oli suunnistuskonkareita, monelle tämä oli ensimmäinen kisamatka ulkomaille – vaan tuskin viimeinen, koska maanantaiaamun väsymyksen seasta jaksettiin hehkuttaa tapahtunutta ja suunnitella ensi vuoden matkaa.
Herrkavlenissa yhteislähtöläiset suunnistivat sijalle 213 ja Damkavlenissa joukkueiden sijoitukset olivat 193. ja 228. Kilpailulliset tavoitteet olivat toissijaiset, mutta Yhteislähtö piti kunnon vauhtia metsässä ja kannusti kuuluvasti joukkuekaverinsa ylittämään itsensä – ja toivoo näkevänsä enemmänkin suomalaisia harrastejoukkueita ensi vuoden Tiomilassa.
Teksti: Pekko Lipsanen
