Aki Reinimäki lähti rasteille ja päätyi lapsen kanssa Helsingin Suunnistajiin. Suunnistus luonnossa ja urbaanissa ympäristössä on tarjonnut monipuolisia liikuntakokemuksia ja tuonut vaihtelua harrastamiseen. Tapahtumajärjestyissä on saanut uusia suunnistustuttavuuksia. Antaa Akin itse kertoa lisää.
Kuinka kauan olet ollut HS:n jäsen?
Vasta noin vuoden, syksystä 2018.
Mistä intosi suunnistukseen on peräisin – onko sulla suunnistustaustaa aiemmin?
Ei minulla mitään erityistä suunnistustaustaa ole, paitsi että olin aktiivinen partiolainen parikymppiseksi asti ja suunnistus ja metsässä liikkuminen olivat lempiasioistani partiossa. Olen myös aina ollut kiinnostunut kartoista ja ympäristöstäni. Tämä lienee isäni ansiota – hän kun aina luki karttoja ja näytti, missä kuljimme esimerkiksi kesälomaretkillämme.
Mikä sai sut liittymään Helsingin Suunnistajiin?
Olen käynyt Iltarasteilla vuosien ajan ja osa suunnistuskavereistani ovat olleet HS:n jäseniä. En kuitenkaan aiemmin liittynyt jäseneksi, koska kaveriporukka ja hyvin toimivat iltarastikäytännöt olivat riittäviä. Lapsen suunnistusinnostuksen ja tulevan maailmancupin vuoksi liityin syksyllä 2018 jäseneksi. Kävimme alkeiskurssilla ja junnutreeneissä, mikä tarkoitti meille hauskaa yhdessäoloa. Ajattelin, että jäsenenä pääsisin mukaan maailmancupin järjestelyihin ja siten kokemaan huippusuunnistusta lähietäisyydeltä.
Olit mukana maailmancupissa kuvausryhmässä ja syksyllä ensi kertaa toimitsijana Iltarasteilla – mitä fiiliksiä näistä?
Tykkäsin paljon molemmista! Maailmancup oli hieno kokemus – vapaaehtoiset HS:läiset tekivät valtavan duunin todella hienon tapahtuman järjestelyissä, onnittelut ja kiitokset järjestäjille! Mielestäni porukka onnistui yhdessä hienosti, ja olen aidosti ylpeä siitä pienestä roolista, joka itselläni tapahtumassa oli.
Tarkoitukseni oli olla mukana Iltarastien järjestelyissä jo kesällä, mutta eri syistä homma jäi syyskaudelle. Myin karttoja, mikä on minulle tuttua – olen ollut vastaavantyyppisessä työssä taannoin. Minusta on hauskaa, kun suunnistajat tulevat hyväntuulisina paikalle ja itse voi olla pienellä panoksella mahdollistamassa kivaa harrastusta.
Uusia seurakavereita ja moikattavia tuli näiltä keikoilta useita, ja ensi keväänä on helppoa lähteä taas mukaan toimintaan.
Mikä tuottaa iloa suunnistuksessa?
Eniten iloa tuottavat onnistumiset ja itsensä voittaminen – kun onnistuu pysymään kiinni kartassa ja osumaan lipulle suoraan. Kaverien kanssa spekulointi on myös tärkeä elementti suunnistuksessa.
Suunnistuksessa kiehtoo tietysti myös luonnossa liikkuminen. Se tuo virtaa ja rentouttaa, vaikka varsinainen suunnistussuoritus onkin useimmiten aikamoista puuskutusta ja hikoilua. Toisaalta pidän myös sprintistä ja rakennetussa ympäristössä suunnistamisesta, sillä niissä korostuvat reitinvalinnat ja nopeat päätökset. Suunnistukselle tyypillinen jatkuva ongelmanratkaisu ja tarkka keskittyminen yhdistettynä liikuntaan ja luontoon ovat aikalailla lyömätön yhdistelmä minun mielestäni.
Aki kuvasi ja videoi maailmancupin ja Hogin tapahtumia kaikkina kisapäivinä