Suunnistuskoulun toimintaan osallistumassa


Ryhmäsymbolit: Doris Väisänen
Suunnistuskoulussa on nyt uudet Susi-, Kettu-, Orava- ja Perheryhmät, mutta onko niistä löytynyt oma ryhmä ja millaista on ollut osallistuminen treeneihin? Susi-ryhmäläisen äiti Crista Toivola kertoo kuluneen vuoden kokemuksista.

Elis Toivolan 12 v. mielestä Susien harjoitukset ovat olleet hyviä ja vaihtelevat teemat mielenkiintoisia – suorien ratojen suunnistaminen on kuitenkin kaikkein hauskinta, kertoo äiti Crista Toivola. On myös ollut mukavaa, kun harkkoja on välillä ollut vetämässä näitä kilpasuunnistajia, jotka ovat nuorten ratojakin laatineet. Oma ryhmä, Sudet, löytyi helposti, kun suoria ratoja oli Elis oli suunnistanut jo aikaisemminkin. Jakautuminen Susiin, Kettuihin ja Oraviin on minusta tehnyt ryhmäytymisen helpommaksi. Nuoret tulevat harkkoihin “omaan porukkaan” ja se on tosi tärkeää. On aika olennaista tuntea kuuluvansa johonkin “jengiin”.

Olli Ojanahokin on vieraillut lasten rasteilla.
-Talvikaudella omatoiminen sählyvuoro toimii hauskana ja rentona tapana tutustua ja pitää yllä kaverisuhteita ja kuntoa; hyvää vaihtelua – ja mikä parasta, mukana pelaamassa on ollut usein myös vanhempia. Täytyy syksyllä taas mainostaa miten kivaa siellä on ollut. Liikuntamyllyn juoksutreeneihin Elis ehti mukaan vasta vuodenvaihteen jälkeen, mutta niistä muodostuikin ihan suosikkitreeni – mukavan tehokasta ja sopivan haastavaa. Näistä iso kiitos Kreulle, joka innostavaan tapaan on vetänyt treenejä!

 
Erilaisten harrastusten yhteensovittamista helpottavat hyvät kalenterimerkinnät
-Viime talveen asti Eliksellä osui suunnistusharkkojen kanssa sirkustreenit jonkun verran päällekkäin. Silloin tuli osallistuttua välillä vain yhteen viikkotreeniin. Joskus harmitti, jos sattui mukava teema jäämään välistä. Nyt Elis harrastaa suunnistuksen lisäksi esimerkiksi maastopyöräilyä ja omatoimista futista kavereiden kanssa yms. eli aikataulut eivät ole niin sitovia. Soittotunnit on yleensä nostettu etusijalle, koska niitä on vaikeampi siirrellä. Aikataulujen ja osallistumisten suunnittelua helpottaa, kun kauden treeneistä on hyvät suunnitelmat ja päivät jo etukäteen tiedossa, mitä aikaisemmin sen parempi. Tärkeää on, että harjoitusten teemat myös toistuvat riittävästi, niin ei haittaakaan, jos aina ei pääse osallistumaan.
-Yhteiskyydityksiä voitaisiin alkaa sopia enemmänkin – tähän mennessä olemme itse sumplineet kulkemiset, mutta helppo olisi hakea joku muukin lapsi samalla kyytiin. Tulee myös tilanteita, jolloin on itse hankala ehtiä kyyditsemään. Nuorison tukijoukkojen WhatsApp-ryhmä mahdollistaa monenlaista sopimista!
-Tälle kaudelle jaettu treeni- ja kilpailukalenteri on ollut todella kätevä. Myclubista löytyvä harjoitusten kuvaus on myös hyvä – ainakin oma lapsi haluaa aina etukäteen tietää, mitä ollaan tekemässä. Myös Vierumäen vkl-leirit ja Pirkkolan päiväleiri olivat tosi kivoja, siellä lapsi on tutustunut sekä muihin lapsiin että aikuisiin, ja sen ansiosta treeneihinkin tuleminen on aivan varmasti hauskempaa.
 
 

Ohjaajina ja Suunnistuskoulun menossa mukana ovat olleet myös mm. Einari Heinaro, Ville Lampinen ja Lauri Syrjäläinen