Helsingin Suunnistajien sprinttipäivään 18.3.2017 saapui liki 300 ilmoittautunutta osallistujaa. Hyvä sää suosi tapahtumaa, jonka aikana suunnistettiin kaksi kertaa, ensin Mustikkamaalla, sitten Ruoholahdessa. Sprinttien välissä ruokailtiin ja osallistuttiin seminaariin Mäkelärinteen urheilulukiossa.
Ja keitä maajoukkuevalmentaja Kalle Rantala, joka myös luennoi suorituksen hallinnasta, olikaan saanut paneelikeskusteluun mukaan! Seuranamme oli kolme upeaa taiteilijaa, sopraanolaulaja Hanna Rantala, kansallisbaletin Teemu Tainio sekä Racehorsecompanyn sirkustaiteilija Mikko Rinnevuori; maajoukkuesuunnistajat Venla Niemi, Mårten Boström sekä videovälitteisesti Topi Raitanen. Valmennuspäällikkö Harri Koski kommentoi ja kokosi yhteen taiteilijoiden paneelikeskustelua. Esiin piirtyi mm. karkeita hahmoja siitä, mikä suunnistajia yhdistää esittäviin taiteilijoihin.
Suorittamisella on taiteessa eri tarkoitus kuin suunnistuksessa Siinä tähtäin on se, että taiteilija esittää pääsääntöisesti jotain taustalla olevaa taideteosta ja sen tulkintaa. Lähtökohtana on siis taideteos ja sen sisäinen maailma. Siten teksti ei ole vielä sitä, mikä siitä voi tulla tulkinnan kautta. Suunnistajaa ei pane liikkeelle samanlainen taustaidea. Kuitenkin hänellä on suhde moniin oman lajinsa teksteihin ja ideoihin. Vastoin taiteilijaa, vasta lähtöhetkellä hän saa käsiinsä suorituksen koordinaatit, jotka ovat ratamestarin kartalle piirtämiä merkkejä. Ne perustuvat ratamestarityöskentelyn periaatteisiin, maasto- sekä lajituntemukseen, sekä ratamestarin henkilökohtaiseen kompetenssiin luoda taideteoksensa, suunnistusrata.
Ajalliset kulut ovat taiteessa konkreettisia, mutta sen sisällöt viittaavat johonkin poissaolevaan Taiteessa saatetaan vaeltaa aivan toisessa aikakaudessakin, jolloin taiteilijan tulee kyetä viedä katsoja pois ajan konkreettisesta kytkennästä; eikä hän esitä itseään. Suunnistuksen tavoin, hänen toimintansa silti tapahtuu tässä ja nyt eli sillä on oma lineaarinen kulkunsa. Suunnistaja puolestaan ajattelee ja ennakoi jatkuvasti merkkiympäristössään myös tulevaa, minkä sisältöä hän ei ole voinut etukäteen harjoitella..
Ajatteluun ja suoritukseen poimitaan elementit omista lähtökohdista ja tilanteesta riippuen. Urheilija ja taiteilija joutuvat päättämään, mitä suorituksessa jää taustalle, mitkä merkit ja kohteet poimitaan siihen mukaan. Urheilijat sekä taiteilijat joutuvat tämän vuoksi luomaan ikään kuin jonkinlaisen dramaturgian toiminnalleen, vaikka molempiin liittyy myös suorituksenaikaista improvisaatiota. Molemmissa taitava suorittaminen edellyttää harjoiteltuja malleja.
Suorituksen hallinta ankkuroitiin paneelikeskustelussa suorituksen kestoon, jolloin saimme tietää esittävän taiteilijan noin 2-3 tuntia kestävästä toiminnasta baletissa ja oopperassa ja kuinka yleisakrobaatin vaativa performanssi vaatii kehon ja mielen hallintaa liki 90 minuuttia per esitys. Yhtäläisyyksiä löysimme suorituksen esivalmistelujen, suorituksen kontrollin, keskittymisen, jännittämisen, virheiden, taidon ja harjoittelun merkityksestä suorituksen yksittäisten hetkien ja kokonaisuuden hallinnassa. Lopuksi käytiin tiivis sprinttipaneeli Venla Niemen, Mårtenin ja Topin kanssa. Kalle Rantala luennoi suorituksen sujuvasta hallinasta.
Hanna Rantalan, Teemu Tainion ja Mikko Rinnevuoren suorituksista saatiin videonäytteet