Ensi maanantain Iltarasteilla moni varmasti ihmettelee, miksi niin iso osa maastosta on kiellettyä aluetta. Jotakuta ehkä harmittaa, että hienossa maastossa suunnistamista näin rajoitetaan. Toisaalta voidaan myös ajatella niin päin, että suojeltavien alueiden tarkka määrittäminen tekee mahdolliseksi, että maastoja ei suljeta kokonaan, vaan voidaan käyttää suunnistukseen, kunhan ei vain mennä suojeltaville alueille.
Haastattelimme Nuuksion kansallispuiston maastoja hallinnoivan Metsähallituksen suunnittelija Helena Lundénia siitä, mitä erityistä ja suojeltavaa Velskolan maastoissa on:
“Kyse ei useinkaan ole siitä että paikalla kasvaisi jokin tietty laji tms., vaan kulumaherkästä luontotyypistä. Tavallisesti kyse on lehdosta, kalliosta tai tietynlaisesta suosta. Nämä luontotyypit ovat myös Natura-luontotyyppejä, joita lain mukaan ei saa muuttaa tai heikentää. Siksi näille luontotyypeille, jotka on katsottu kulumisherkimmiksi, ei ole haluttu ohjata kulutusta.
Kaikkein kulumisherkimpiä ovat silikaattikallioiksi luokitellut kallioalueet, ja tämä tyyppi on ollut Nuuksion alueella hienoinen ongelma koska sitä ei ole kovin paljoa löytynyt vaikka Nuuksio melko kallioista aluetta onkin. Mikä tahansa kallio ei ole silikaattikalliota, siinä pitää esiintyä tyypillistä kasvillisuutta.
Syy, miksi ko. tyyppiä on vähän Nuuksiossa, on kuluminen. Kallioilla kasvavat jäkälät eivät kestä vähäistä isompaa kulutusta ja lajisto on siksi epätyypillistä. Toinen syy kallioiden epätyypilliseen kasvillisuuteen on kyllä myös yleinen rehevöityminen, mikä johtuu typpilaskeumasta.
Lehdot taas ovat lajistollisesti monipuolisimpia luontotyyppejä, niissä esiintyy usein myös jaloja lehtipuita. Lehdoissa kasvillisuus muodostuu pääasiassa ruohovartisista kasveista, jotka kestävät kulutusta huonosti. Lehtoihin liittyy myös sellainen seikka, että niissä todennäköisesti esiintyy jotain arvokasta (uhanalaista) lajistoa.
Soista rajoituskohteiksi on valittu rehevämpiä suotyyppejä sekä avosoita. Isovarpuiset eli suopursua kasvavat suot eivät ole rajoitusten alaisia sillä ne kestävät kulutusta melko hyvin.
Joissain kohteissa on toki uhanalaisten lajien esiintymäpaikkoja. Tällainen on esim. Ruuhijärven rannassa, jossa esiintyy erittäin uhanalainen sammallaji.
Lisäksi yhden lammen rannat on kielletty kaakkurin vuoksi jotta pesimärauha olisi taattu. Tarkempia tietoja näistä uhanalaisesiintymistä en voi antaa, lajitiedot eivät ole julkista aineistoa.”
Kiitokset näistä tiedoista, ja muistetaanpa arvostaa maaston ainutlaatuisuutta, kun siellä maanantaina rasteja etsimme!