HSn oma poika, Heinaron Einari kävi etelässä katselemassa miten tossu liikkuu. Hänen matkakertomuksensa on luettavissa alta.
Leirielämää kanarialla
Olen viimeiset kolme vuotta käynyt leireilemässä Gran Canarialla pääosin Pyrintöläisistä koostuvan porukan kanssa aina tammikuun puolivälin paikkeilla. Tällä kertaa emme antaneet vuoden vanheta niinkään pitkälle, vaan lähdimme jo perinteeksi muodostuneelle reissulle heti joulun jälkeen. Kun sunnuntai-iltapäivänä 27.12. astuin Helsinki-Vantaan ovista sisään, olo oli odottavan innostunut. Luvassa olisi taas kaksi ja puoli viikkoa kovia treenejä hyvässä porukassa erinomaisissa olosuhteissa. Tällä kertaa reissussa mukana olisivat myös Arttu ja Elina, jotka tosin asuisivat eri majoituksessa.
Leirin ensimmäisenä treeninä oli pitkä lenkki. Vaikka olin käynyt Gran Canarialla monta kertaa aiemmin, oli lenkin alku taas aikamoinen shokki: 650 metriä nousua kuuden kilometrin matkalla. Lenkin alettua muunsin pikaisesti noususumman SI-yksiköstä helsinkiläiselle suunnistajalle havainnollisempaan yksikköön ja totesin, että nousua olisi noin 16:n Paloheinän mäen verran. 45 minuuttia noustuamme saavutimme huipun ja loppulenkki olikin pelkkää alamäkeä. Illan kuntopiiri oli aamupäivän ansiosta tuplasti normaalia tehokkaampi, sillä jokainen keskivartaloliike tuntui myös reisissä.
Seuraavat kaksi päivää kuluivat mäkivetojen, juoksutekniikan, kevyeiden lenkkien ja kortinpeluun muodossa. Aloin vähitellen tottua Helsingin maastoja hieman kumpuilevampaan ympäristöön. Seuraava suuri koitos oli uudenvuodenaattona järjestetty juoksu Las Palmasin kaduilla. Matka oli 6,1 kilometriä ja osallistujia noin 9000. Verryttelyjen jälkeen lähtöpaikalle siirtyessämme havaitsimme, että eliittijuoksijoille oli varattu oma lähtöalue koko muun porukan edestä. Yritimme puhumalla päästä tälle alueelle, mutta järjestäjät eivät olleet valmiit joustamaan. Näin päädyimme lähtemään koko 9000 hengen massan keskeltä. Itselleni kyseessä oli ensimmäinen massajuoksu koskaan, eikä tukala lähtöasetelma ollenkaan helpottanut uuden kokemuksen aiheuttamaa jännitystä. Lähtö sujui kuitenkin kommelluksitta. Muutaman minuutin ajan jouduin vetelemään siksakkia ihmisiä kierrellen ja kun havaitsin reitin aukenevan edessäni, huomasin olevani melko hapoilla. Puolivälin paikkeilla olo oli jo varsin tukala, mutta selvitin reitin kuitenkin kunnialla läpi. Loppuaika oli 20.05 ja sijoitus 12. Kymäläisen Severi oli porukastamme parhaana viides ja kolmas sija olisi varmasti ollut otettavissa, jos olisimme päässeet lähtemään kärkiporukassa.
Tätä juttua kirjoittaessani leiriä on takana kaksi viikkoa. Uudenvuodenjuoksun jälkeen matkalle on mahtunut kovia harjoituksia mäessä ja tasaisella, kevyitä lenkkejä, lihaskuntoa, juoksutekniikkaa ja erityisesti pitkiä lenkkejä upeissa maisemissa. Pääsimme jopa seuraamaan Suomen kultajuhlia jääkiekon nuorten MM-kisoissa, kun saimme houkuteltua paikallisen brittipubin omistajan näyttämään ottelun.
Leiri alkaa vedellä viimeisiään ja puolen viikon päästä koittaa paluu Suomen arkeen. En ole paluusta ollenkaan harmissani, vaikka täällä on varsin mukavaa ollutkin. Viikon päästä ohjelmassa on HS:n Vierumäen leiri, jota odotan innolla. Jos vaikka pääsisi hiihtämään.
– Eikka
