HS:n valmennuspäällikkönä jo neljä kautta toiminut Harri Koski allekirjoitti joulun alla sopimuksen taas seuraavalle vuodelle. Samalla juteltiin vähän pidempään HS:n huippu- ja kilpaurheilun tilasta. Tässä julkaistuna perusteellinen haastattelu kokonaisuudessaan. Kannattaa lukea loppuun asti!
Mitä valmennuspäällikön toimenkuvaan HS:ssä kuuluu?
Valmennuspäällikön tehtävää HS:ssä voisi kuvata lyhyesti “valmentajien valmentajaksi”, jonka tehtävänä on kehittää ja ohjata kilpa- ja huippu-urheiluun tähtäävää valmennustoimintaa. Seuran arkivalmennuksen hoitavat enimmäkseen valmennusryhmien vastuuvalmentajat ja urheilijoiden henkilökohtaiset valmentajat. 
HS:ssä on huipulle tähtäävien urheilijoiden lisäksi monta valmentajaa, jotka haluavat jatkuvasti kehittyä osaamisessaan. Valmennuspäällikkö tukee ja kehittää tavoitteelliseen valmentamiseen sitoutuneiden valmentajien yhteistyötä ja oppimista. Harjoitus- ja kilpailutapahtumien lisäksi yhteistyötä johdetaan erikseen vähintään kerran kuussa pidettävien valmentajapalaverien kautta, jossa päivitetään urheilijoiden harjoittelutilanne ja kehittymisen seuranta sekä tarkennetaan ennalta tehtyä kausisuunnitelmaa.
Luonnollisesti rooliin kuuluvat myös varsinaiset valmennustehtävät tärkeimmillä leireillä sekä muutaman urheilijan henkilökohtainen valmentaminen. Kun hommaa hoidetaan OTO-pohjalla, korostuu jatkuva vuorovaikutus ja joustaminen joka suuntaan.
Pitkä kokemus seuratoiminnassa ja valmennuksessa tuo usein eteen asioita, jotka eivät toimenkuvaani tai valtuuksiini suoranaisesti kuulu. Ajankäytön salliessa tai ystävällisesti pyydettäessä osallistun kuitenkin mielelläni muuhunkin toimintaan normaalin seurajäsenen roolissa. Ajankäytön ja sitoutumisen hallitsemiseksi on kanssani tehty kirjallinen sopimus: 1 vuosi + optio 1 vuotta. Siinä on kuvattu toimenkuvani ja periaatteet kulukorvauksista.
Missä tällä hetkellä mennään HS:n valmennustoiminnassa? Miten tilanne on muuttunut siitä kun tulit valmennuspäälliköksi?
Kun homma aloitettiin vuoden 2011 alussa, toiminnalle asetettiin tavoitteet ja luotiin yhteinen toimintamalli. Urheilija keskiössä -ajattelun pohjalle on pikkuhiljaa rakentunut nuoria huipulle haluavia urheilijoita tukeva organisaatio ja valmennusmalli, jota muovataan tarpeen mukaan. Kyseessä on jonkinlainen sekamalli ryhmävalmennusta ja yksilöllistä valmennusta. Kun mennyttä neljää vuotta taakseen katsoo, näkee, että ollaan saatu systeemi jalostettua tavoitteiden suuntaan.
Vuoden 2015 alkuun mennessä silloiset nuoret urheilijat ovat varttuneet kohti aikuisten sarjoja ja olemme edelleenkin suunnitellulla nousukäyrällä. Erityisesti olen ollut tyytyväinen sitoutuneiden valmentajien panokseen kehittää itseään urheilullisten vaatimusten kasvaessa. Ehkä valmennuksen arvostuskin on noussut sille tarvittavaan asemaa. Siitä kiitos seurajohdolle ja myös toisaalta urheilijoille, jotka ymmärtävät hyvin valmennuksen merkityksen ja haasteellisuuden.
Urheilijathan kuitenkin tuloksen lopulta tekevät. Edelleenkin päähuomio on oltava niissä urheilijoissa, jotka osoittavat asenteen ja tahtotilan yhtyvän HS:n tavoitteisiin. Valmennus on yksi tukitoimista, joka auttaa urheilijoita tavoitteiden saavuttamisessa.
Suunnistuksen kaltaisessa amatöörilajissa ratkaisevaa on kuitenkin urheilijan henkilökohtainen päivittäinen panos. Parhaimmillaankin valmentaja on läsnä käytännössä vain juuri silloin kun urheilija tukea tarvitsee. Itsenäisyyteen kasvaminen ja vastuu tekemisistään ovat huipulle pääsyn edellytyksenä. Hyvässä valmennussuhteessa tämä on koko homman lähtökohta.
Neljässä vuodessa on eniten tapahtunut muutosta juuri tuossa asenneilmaston muutoksessa. On aistittavissa ymmärrys siitä, että huipulle pääsyyn vaaditaan työtä ja johdonmukaista tekemistä.
Mitä pidät tärkeimpinä kehittämisalueina seuraavan parin vuoden aikana? Entä missä jo nyt ollaan hyvällä tasolla?
Nuorten urheilijoiden läpimurto yleisessä sarjassa vaatii urheilijoilta sitoutumista seuraan ja seuralta jatkuvaa panostamista sovittuihin asioihin. Olemme olleet hyviä nuorten lahjakkuuksien tukemisessa junnuhuipuiksi, mutta se vaativa tie taivalta on vielä jäljellä.
Einari Heinaron kaltaisten nuorten aikuisurheilijoiden polun viitoittaminen ja seuran näkyminen myös aikuisten maajoukkuetasolla vaatii kovia ponnisteluja koko seuralta. Lajiliiton tasolla resurssit eivät tule ainakaan paranemaan seuraavien vuosien aikana, joten seuran tuki kehittyville urheilijoille on entistäkin tärkeämpää.
Miesten valmennus on edennyt hyvin ja mukaan on saatu rinkiin urheilullisia ja valmennuksellisia vahvistuksia. Nyt kuhertelukausista on aika jatkaa yhteistyöllä kohti menestystä. Naisten osaltakin tilanne on koko ajan kehittymässä kunhan saadaan lupaaville nuorille naisille lisää tavoitehakuisuutta ja ehjä harjoittelukausi.
Meillä on myös hyviä nuoria urheilijoita seuraviestien kuten Jukolan ja 10-milan menestyksen tavoitteluun. Seuran kokeneet haastajat sparraavat edelleenkin nuorempiaan, mutta vuoden 2015 aikana haluaisin nuorten ottavan jo vallankahvasta kiinni; viestijoukkueiden menestyksen Jukolassa ja Venloissa toivoisi jo olevan nuorempien kantavilla harteilla.
Mitä kisoja sini-vihreä-valkoisten kannattajien kannattaa seurata vuonna 2015?
Viime vuodet HS on ollut SM-tilastoissa kärkikastia. Edelleenkin seurattavana ovat siis kaikki matkat SM-kisoissa alkaen toukokuun lopun keskimatkojen kisoista. On hyvin todennäköistä, että Salmenkylä Juhani joutuu viimein väistymään HS:n SM-mitalitilaston kärkipaikalta (lähde: https://www.kolumbus.fi/ansn/smtilasto/).
Nuoret antavat näyttöjä arvokisavalintoihin (EM ja MM) jo aikaisin huhtikuussa maantiejuoksun SM:ssä ja FinnSpringissä. Nuorten MM-kisat suunnistetaan Norjassa heinäkuun alussa. HS:stä on kisajoukkueisiin tyrkyllä puolentusinaa potentiaalista urheilijaa. Alle 18-vuotiaille on jaossa EM-tittelit kesäkuun lopulla Romaniassa.
Aikuisten MM-kisat ovat Skotlannissa heinä-elokuun vaihteessa. Kaudella juostaan myös maailman cupia, johon toivottavasti saadaan mukaan myös HS:n edustajia kesän kierrokselle. Tietysti seuraviestit pitää nostaa esiin entistäkin vahvemman luupin alle. Jukolassa miesten pitäisi tavoitella sijoitusta 20. parhaan joukkoon (Toim. huom. Pojat taisivat itse äänestää tavoitteeksi sijan 25. Keskustelun paikka kenties.). Venloissakin uskon nuorten naisten nostavan suoritustason jo samoille sijaluvuille.
Ikämittarin alapäässä seurattavana ovat vakiokohteet heinä-elokuun Nuorten 10-mila ja Nuorten Jukola, joissa HS:n värit ovat olleet jo vuosia voittotaistelussa. Koko seuratason yhteishenkeä taas mittaavat 25-manna ja Halikko, jotka ovat luonnollisesti osa huippujenkin kisakalenteria kauden taittuessa kohti seuraavaa, joten ikäsarjalaisetkin pääsevät rakentamaan osaltaan tulevaa seuramenestystä, kunhan terävöittävät kuntoaan kauden päätökseen asti.
Lopuksi vielä muutama sana menestystä havitteleville HS:n urheilijoille: mikä ratkaisee sen, ketkä ensi kesänä menestyvät?
Seuraavaan kauteen riittävästi harjoitelleet ja huolella valmistautuneet, itsensä likoon laittaneet, monipuolisen kestävyyspohjan taidolla maustaneet urheilijat. Ne menestyvät, jotka ymmärtävät tuloksen syntyvän oman panostuksen ja työn kautta. Huolellinen valmistautuminen ja urheilu pitäminen ajankäytönhallinnassa tärkeysjärjestyksessä kahden tärkeimmän asian joukossa johtaa varmasti hyviin tuloksiin.
Terveys seuraa huolellista tekemistä. Vielä kun lisätään saatteeksi iloisuus ja rento ote siihen mitä ja miten teetkin, saavutetaan myös kisoissa tarvittava suorituksenhallinta. Treenaa suorituksenhallintaa yhteistreenien avulla. Niissä voit testata oman tekemisesi kypsyyttä ja määrätietoisuutta unohtamatta tietysti sosiaalisen toiminnan henkeä kohottavaa vaikutusta. Positiivisuuden ja rentouden saa tartuttaa muihinkin, mutta sairaana pidetään pöpöt omana tartuntana.