Kun eräät, lähinnä pienet, urheilulajit vaativat itselleen sisähallia, nousee usein äärimmäisasiana esiin “Koskahan suunnistajatkin alkavat vaatia sellaista itselleen?”
Jos Myllypuron Pallomyllyn sisäsuunnistuksiin osallistuneilta 11 koulun runsaalta 700 oppilaalta ja heidän opettajiltaan kysyisi tuota asiaa, suunnistushalli olisi pitänyt olla jo kauan sitten.
Viime vuonna koulujen sisäsuunnistus oli yksipäiväinen ja osallistujia oli 250. Helsingin Liikuntavirasto näki asian niin hienona, että tänä vuonna halli oli käytössämme kaksi päivää. Tulijoita oli enemmän kuin voitiin ottaa ja “pahimmillaan” uusi luokka tuli 10 minuutin välein. Siinä piti toimitsijoilla kiirettä. Tilaisuus oli ohjaajille sekä hyvin motivoiva että hyvin antoisa. Toimitsijoina oli 12 veteraaniosastolaista vahvistettuna 3 juniorilla. Jokainen kertoi halunsa olla mukana myös ensi vuonna, jos tilaisuus silloin on. Tuleekohan tunkua?
Reitit jalkapallokentälle rakennetussa labyrinttimaastossa innostivat lapset juoksemaan ratoja läpi jopa puolen tusinaa kertaa. Ratoja oli kaksi: ensin helppo runsas½ km aiheeseen tutustumiseksi ja sitten haastavampi 1 km. Kaikki kiersivät molemmat radat ainakin kerran. Kuvaavaa harjoituksen vastaanotosta on myös erään opettajan lausuma: “Olen opettanut tuota tyttöä yli kaksi vuotta. En ole ennen nähnyt hänen ottavan ainoatakaan juoksuaskelta ja nyt hän juoksee koko radan“. Ja juoksi vielä toisenkin radan. Tyttö itse totesi urakkansa jälkeen: “Tää oli tosi kivaa“.
Oppilaat olivat 2 – 6-luokilta, joille tämän tapainen parhaiten sopiikin.
Teimme vähän myyräntyötäkin. Kun torstain viimeinen vuoro olisi jäänyt käyttämättä, annoimme sen Vantaan Kaivokselan koululle, joka toivoi mahdollisuutta tulla tutustumaan. Voi hyvin arvata, että ensi syksynä Vantaalla tulee vaateita vastaavalle. Joudummeko töihin, jos ei homma muuten järjesty? Tosin, onhan meillä paljon Vantaallakin asuvia veteraaneja.
Lopuksi lainaus äsken saamastani viestistä osoitettuna erityisesti toimitsijoille: “Kiitos Helsingin Suunnistajille mahtavasta tapahtumasta niin omasta kuin oppilaitteni puolesta. Nautimme todella paljon. Kun tilaisuudesta ei peritty mitään maksua, se oli pelkkää hyväntekeväisyyttä seuralta ja aikaansa uhranneilta ihmisiltä. Sellaista on enää harvoin. On suuri ilo tulla niin hyvin järjestettyyn tilaisuuteen. Piste i:n päälle oli lopuksi saamamme ilmainen mehu. KIITOS. Kertokaa, milloin sama on ensi kerran. Tulemme paljon isommalla joukolla“. Minäkin kiitän teitä, kollegat, laatutyöstä. Oli ihan kiva touhuta kanssanne kaksi pitkää päivää.
Mitä jäi taseeseen viimeiselle riville? Goodwilliä seuralle, toimitsijoille todella hyvä mieli ja minulle parikymmentä uutta kontaktia, jotka ovat valmiita edistämään ensi vuonna tiedotustamme kevään alkeiskursseista ja jopa edesauttamaan sellaisten järjestelyissä. Se ei ole vähän se.
Siitä sisähallista: ei kai me sentään sellaista aleta vaatia, mutta käytetään, jos on sopivasti tarjolla.
Reimo