HS:n pojat voittivat Ungdomens Tiomilan HD18-sarjan jo toisena vuonna peräkkäin. HS johti viestiä pitkään ja ankkuri Arttu Syrjäläinen pääsi matkaan lähes 10 min johdossa. Järjestäjien karttavirheen vuoksi ankkuriosuuden tulokset mitätöitiin ja lopputulokset otettiin lopulta viimeisen vaihdon tilanteesta.
D18 tyttöjoukkue teki myös vuosituhannen parhaan suorituksen päätyen sijalle kymmenen tiukan loppukiritaiston jälkeen.
HS:n ykkösjoukkueen taktiikka onnistui hienosti. Valmentaja Jari Valtonen oli pelikirjassaan painottanut sitä, että hyvä perussuoritus (normipäivä Länsi-Götanmaalla) näin pitkässä viestissä riittää korkealle. Joukkue onnistui lähes täydellisesti ja osuus osuudelta HS alkoi nousta sijoituksissa ja lopulta karata kanssakilpailijoiltaan.
Viestin säkkipimeällä aloitusosuudella kokenut Ville Lampinen näytti kuinka aloitusosuuksia juostaan. Ville selvitti osuutensa ongelmitta ja tuli vaihtoon 15 sekuntia kärjen takana.
Toisella yöosuudella Topi Syrjäläinen jatkoi viestiä. Topi teki varmaa työtä ja ainoastaan OK Ravinenin hirmukunnossa ollut Emil Granqvist pääsi karkaamaan lähes kolmen minuutin päähän. Kakkostilaan oli kuitenkin ainoastaan puoli minuuttia eli käytännössä HS oli Ravinenia takaa-ajavassa kakkosletkassa.
Kolmannen osuuden hämärässä OK Ravinen jatkoi pikkuveli Axel Granqvistin voimin karku-yritystään ja ero kasvoi vielä minuutilla. Sijaluku Miika Talan erinomaisen osuuden jälkeen oli kuitenkin jo neljäs.
Aamun alkaessa sarastaa HS löi neljännelle osuudelle tiskiin raskasta kalustoa ja Veli Kangas lähti kuromaan kärjen eroa kiinni. Ravinenin karkumatka katkesi kuin kanan lento ja jo yleisörastilla Veli oli noussut viestin kärkeen mukanaan ainoastaan niskassa roikkunut Stora Tunan Jonas Eriksson. Veli veti kahden miehen letkaa eleettömän armottomasti ja vaikka Eriksson onnistuikin loppukirissä Velin ohittamaan, oli viime vuoden kakkonen OK Orion jäänyt jo kahden minuutin päähän ja muut vähintään neljän minuutin päähän.
Ennakkospekuloinneissa oli paljon hehkutettu pitkien osuuksien kavereita. U10milan kaltaisessa viestissä kuitenkin myös lyhyemmät väliosuudet on juostava hyvin, jos viestissä mielii pärjätä. Viidennen osuuden ryysisputkelle lähtivät Artur Kulagin, Kasperi Niemi ja Topias Niemi. Pojat tekivät matkaa Stora Tunan kolmikon kanssa ja lopulta Kasperi vaihtoi komeasti kärjessä.
Kuudennella osuudella Juuso Lampinen ja Stora Tunan Viktor Barkegren saivat eteensä täsmälleen saman hajonnan eivätkä kaverukset saaneet eroa toisiinsa. Huippuvauhtia edenneeltä osuudelta Barkegren vaihtoi kaksi sekuntia ennen Juusoa. Muut joukkueet olivat jo yli viiden minuutin päässä.
Vaikka Stora Tuna taisteli hienosti, ei se mahtanut HS:n takomiselle mitään. Seitsemännellä osuudella Veeti Otsamon huikea juoksu sai jo kuuluttajat julistamaan villinä kanuunajuoksua, kun Veeti jätti samalla hajonnalla juosseen Stora Tunan Anton Gustafssonin lähes kahden minuutin päähän. Kolmannella ja neljännellä tilalla juosseet OK Orion ja Tampereen Pyrintö olivat jo kuuden minuutin päässä.
Kahdeksas osuus ja Anton Salmenkylä. Anton joutui hieman varomaan polveaan ja sanoi tehneensä pieniä virheitä. Siitä huolimatta osuus taittui ratamestarin ihanneajassa. Pyrintö nousi takana toiseksi, mutta oli jäänyt jo seitsemän minuutin päähän.
Yhdeksännellä osuudella Lauri Roininen teki tärkeään paikkaan erittäin onnistuneen suorituksen. Huippuhyvin latautunut Lauri keskittyi tekemään ainoastaan virheetöntä juoksua. Siitä huolimatta ihanneaika alittui kahdella minuutilla. Osuuden lopuksi Pyrintö ja Orion olivat jo lähes kymmenen minuutin päässä.
Kauhua ja basaaritunnelmaa
Arttu lähti ankkuriosuudelle kuin tykin suusta nautiskelemaan kauniista aamusta viimeisessä Ungissaan. Kuuluttajat ehtivät tässä vaiheessa jo todeta että Arttu voi heittää promenadivaihteen päälle. Vähänpähän tiesivät. Muun joukon odottaessa Arttua jo kilpailukeskuksen yleisörastille, ilmestyi HS:n ankkuri loppusuoralle levitellen karttaa ja käsiään selvästi ihmetellen. Pienen neuvonpidon jälkeen Arttu sai uuden kartan ja lähti toiselle lenkille aikamoista vauhtia.
Järjestäjien virheen seurauksena Artun karttapussissa ei ollut ankkuriosuuden karttaa vaan edellisen osuuden kartta, joka oli puolta lyhyempi, vaikka kartan takapuolelle oli painettu oikea osuusnumero. Hetken aikaa HS:n valmennusjohto oli täysin epätietoinen, mitä viestissä oli tapahtumassa. Selvää oli vain se, että Arttu oli lähtenyt uudelleen metsään ensin parikymmentä minuuttia väärällä kartalla suunnistettuaan.
Samalla kun yritettiin selvittää tilannetta järjestäjien kanssa, ilmestyi loppusuoralle neljä seuraavaa hämmentynyttä ankkuria, joilla kaikilla oli samanlainen kartta kuin Artulla. Maalialue muistutti hetken marokkolaista basaaria, kun joukkueiden johto tungeksi paikalle tilannetta selvittämään.
Nopeasti alkoi käydä selväksi mitä oli tapahtunut. Joukkueet 1-7 olivat saaneet järjestäjien töppäilyn tuloksena yhdeksännen osuuden kartan. Muilla ankkureilla oli ankkuriosuuden kartta. Muut väärän kartan saaneet ankkurit lopettivat kilpailun siihen, mutta Arttu jatkoi ankkuriosuuden tahkoamista yksin metsässä tietämättä mikä tilanne oli.
Hetken neuvottelun jälkeen järjestäjät ilmoittivat, että viestin lopputuloksiksi tulee yhdeksännen osuuden lopun tilanne eli HS julistettiin viestin ylivoimaiseksi voittajaksi.
HS:n kannustusjoukko kerääntyi pikkuhiljaa uudelleen yleisörastin tuntumaan ja tilanteesta epätietoinen Arttukin sai tiedon voitosta. Tämän jälkeen Arttu saattoikin jo höllätä ja ottaa viimeiset kilometrit rauhallisemmin. Loppuviitoituksella joukkuekaverit olivat vastassa ja Arttu pääsi tuulettamaan kavereidensa kanssa viestin voittoa juostuaan puolitoista ankkuriosuutta tunnelman vaihdeltua euforiasta epätoivoon.
Vaikka viestin lopputuloksissa ei ankkuriosuutta olekaan mukana, on todettava, että Artun vauhti oli aivan omaa luokkaansa eikä vastustajilla olisi ollut käytännössä minkäänlaisia mahdollisuuksia enää juosta HS:n kymmenen minuutin johtoa kiinni, vaikka kyse onkin suunnistuksesta. Epävirallisen käsiajanoton mukaan Arttu alitti ratamestarin ihanneajan ensin juoksemallaan yhdeksännen osuuden radalla viidellä minuutilla.
Tytöiltä myrskyvaroitus
HS:n tytöillä oli ennakkoon asetettu tavoitteeksi suunnistaa Ungissa vuosituhannen paras sijoitus. Viime vuoden parhaan suomalaisankkurin Pihlan loukkaannuttua tavoitteesta ei enempää huudeltu vaikka tiedettiin että HS:n joukkueessa on potentiaalia ja että hyvillä perussuorituksilla pääsee jo pitkälle.
Viesti alkoi mainiosti kun molempien tyttöjoukkueiden aloittajat Anna Kuronen ja Iida Heiskanen vaihtoivat vain pari minuuttia kärjen jälkeen. Kakkososuudella HS1:n Essi Roininen ja HS2:n Inka Salonen jatkoivat erinomaisesti. Essi paiskoi menemään essimäisellä viestivauhdilla, vaihtosija 11 ja minuutti kärkeä kiinni. Kakkosen Inka vaihtoi sijalla 21, 4,23 kärjestä. Kolmannella osuudella ykkösen kolmikosta Elsi Pöllänen, Venla Turakainen ja Aino Kangasaho Venla oli vauhdikkain vaihtaen 1,58 kärjestä. Nelososuudella Annika Matilainen teki varmaa ja tarkkaa työtä. Vaihtosija kahdeksan nelisen minuuttia kärjen jälkeen. Ankkuriosuus oli jännittävä vaikka voittaja Falköpings AIK OK meni menojaan jo kahdeksan minuuttia muiden edellä. Väliaikarastille HS:n ankkuri Helena Matilainen oli nostanut joukkueensa jo viidenneksi vain minuutin kakkossijasta. Loppulenkin pieni virhe ja tiukka loppukirikamppailu sinetöi tulokseksi sijan 10, joka antoi iloisen myrskyvaroituksen HS:n tyttöjen tulevista vuosista. Nuori joukkue mahtuu vielä ensi vuonnakin sarjaansa vaikka samalla kokoonpanolla.
Kakkosjoukkueet sekä sarjassa HD18 että D18 saivat viestin hyvin läpi. Molemmissa joukkueissa oli paljon ensikertalaisia ja hyvin nuoria suunnistajia, jotka selvisivät osuuksistaan hienosti ja saivat arvokasta kokemusta suurviesteistä.
HD18-kakkosjoukkue (sija 53):
1. Ville Mannonen (H13)
2. Johannes Louhi (H16)
3. Henri Malmberg (H13)
4. Matias Salonen (H14)
5. Atte Ikola (H12), Luca Kallela (H10) ja Anton Hamppu (H12)
6. Leevi Väisänen (H12)
7. Lauri Syrjäläinen (H12)
8. Paavo Heinonen (H12)
9. Aapo Salonen (H13)
10. Teemu Mustonen (H15)
D18-kakkosjoukkue (sija 45):
1. Iida Heiskanen
2. Inka Salonen
3. Heidi Mustonen, Ellen Heinaro ja Oona Mustonen
4. Eerika Rantala
5. Katariina Aaltonen
HS:n joukkion matka Länsi-Götanmaalle oli monella tapaa onnistunut. Nuoret suunnistajat edustivat mallikkaasti, ennakkojärjestelyt oli tehty huolella ja huolto ja kuljetus pelasi. Erityiskiitos taas kerran Synnöve Miettiselle, Katariina Roiniselle ja Leena Tuumi-Niemelle, jotka ruokkivat koko 65 hengen porukan pelto-olosuhteissa perjantai-iltapäivästä yön läpi lauantaiaamuun.
Paluureissulla aloitettiin jo perinteeksi muodostuneen U10mila-voittojuhlan suunnittelu. Juhla pidetään maanantaina 12.8. klo 18 Paloheinän Iltarastien yhteydessä. Kaikki seuran jäsenet ovat tervetulleita ihailemaan maailman kovinta nuorisojoukkuetta sekä suunnistusmaailman himoituinta hylsyä.
Ungin sivuille