NuJun ensikertalainen Siiri Autio (HS 3, 3. osuus) merkitsi muistiin Vaasan reissun tunnelmia. Lue mitä kaikkea tapahtui.
Nuorten Jukola 22.8.2009
Tänä vuonna lähdin ensimmäistä kertaa mukaan Nuorten Jukolaan, joka oli Vaasassa, Öjberg- laskettelurinteen juurella.Matkaan lähdimme perjantaina jo viideltä Paloheinän parkkipaikalta. Osa1-joukkueesta oli lähtenyt matkaan jo aamulla, joten bussissa ei ollut kovin täyttä, kunnes Rajamäen Rykmenttiläiset nousivat kyytiin Nurmijärveltä.
Menomatkalla emme tehneet mitään kovin erikoista, kuuntelimme musiikkia,luimme, pohdimme menneitä ja tulevia suorituksiamme ja katsoimme Olipa kerran elämä-jaksoja, ja voin sanoa tietäväni nyt enemmän verenkierrosta kuin ennen. Matkalla oli vain yksi pysähdys, Pirkkalan ABC:llä. Suurin osa oli syönyt ennen lähtöä, joten ostoksemme olivat herkkupainotteisia.
Perille Jalasjärvelle majoitukseen pääsimme vasta kymmenen jälkeen.Meillä oli hetki aikaa majoittua huoneisiimme ennen iltapalaa, jonka HS ritarillisesti tarjosi myös rykmenttiläisille. Leivän, mehun ja jukurtin jälkeen pidimme vielä palaverin huomisesta, aiemmin päivällä harjoitusmaastossa Vaasassa käyneet kertoivat mm. kiviä olevan paljon eikä alle 1,5 metrin korkuisia ole edes merkitty karttaan. Muut painoivat tiedot kaaliinsa ja menivät yöpuulle, jotta jaksaisivat kunnolla seuraavana päivänä.
Aamupala oli puoli kahdeksan, se oli oikein hyvä ja monipuolinen perusaamiainen. Majoituspaikkakin oli oikein siisti, itse pääsin päärakennuksen huoneeseen, jossa oli lakanat valmiina, toisessa rakennuksessa nimittäin ei ollut, mutta ei siinä valittamista ollut. Pakkasimme tavaramme ja itsemme bussiinj a ajoimme kisapaikalle.
Saapuessamme lavalla oli orkesteri soittamassa. Pystyttelimme vielä telttaa ja tankkasimme vähän evästä ja valmistauduimme. Silloin musiikkitarjonnasta vastasi möreästi laulava mies, muutoin oli selostusta tai levymusiikkia. Yhteislähdössä lähti n. 170 joukkueen aloittajaa; lähtö oli muutenkin hieno, sillä lähtölaukaus tuli paukkupanoksella isosta tykistä.
Menin verryttelyalueelle hyvissä ajoin, minua jännitti aika paljon,koska jos mokaan, se vaikuttaa koko joukkueeseen. Päätin kuitenkin tehdä parhaani, ottaa tarkasti ja silti mennä mahdollisimman nopeasti. Lassi tuli,sanoi että kannattaa katsoa rastimääritteet, kuten olisin tehnyt muutenkin,mutta tuolla maastossa piti olla tarkka, sillä rasteja saattoi olla hyvin lähekkäin.
Rata oli kohtuullisen helppo, se olikin 12-sarjan tasoa. Suunnistajien paljous toki myös auttoi, etenkin kun aina näki mihin kaikki muutkin juoksivat,ei tarvinnut etsiä lähes ollenkaan. Pari kertaa minulta kysyttiin missä olemme tai var är jag, eli reitti ei ollut mitenkään ylihelppo. Ainoastaan lopussa oli tuskaa juosta maalista vaihtopuomille, mutta onneksi juoksukuntoa voi aina parantaa. Olin uupunut, mutta iloinen ja rupesin odottamaan muiden tuloa.
Päivä oli aurinkoinen ja myös hyvin lämmin, mikä ei tietenkään ollut ihanteellinen juoksusää, joten olin iloinen kun osuuteni oli ollut aikaisemmin kuin päivän kuumimmalla hetkellä. Ainakin osa kärsi nestehukasta, vaikka evästyksenä oli vettä, mehua, leipiä ja erittäin paljon banaaneja, sillä Chiquita oli yksi kisan sponsoreista. Saimme banaaneja jopa kotiin vietäväksi.
Menimme kannustamaan HS:n ankkureita, ja pian juhlimme jo 1. joukkueen 2.sijaa. Palkinnoksi he saivat mitalien lisäksi Jukola-kirjan jaTrangia-retkikeittimet. Silloin tuli mieleen, että olisi joskus mukava päästä hyvälle sijoitukselle, vaikka ihan vaan palkintojen takia. Olin kuitenkin tyytyväinen sijoituksestamme. Palkintojenjaon jälkeen otimme joukkuekuvia ja pian jo lähdimme. Bussikuski tööttäsi lähtiessämme sijoituksen kunniaksi.
Kaikkia väsytti pitkän päivän jälkeen, osa nukkui, ja osa katsoi huvittuneina toisten nukkumista. Paluumatkalla meillä oli tunnin tauko samaisella ABC:llä, jolloin söimme päivän lämpimän aterian, jonka jälkeenjaksoimme pelata korttia, jutella ja nauraa loppumatkan ajan.
Voin sanoa että mukavaa oli, ja aion jatkossakin lähteä mukaan.