Päiväkirja Espanjan leiriltä 22.2.-6.3.

ke 22.2.
Suuntana Alicante, Espanja.  Helsinki-Vantaan lentokentälle on saapunut kirjava yhden autokunnan kokoinen iskuryhmä. Mukana matkassa on niin nuorten maailmanmestari kuin Jukolassa osuuden pohja-ajan juossutkin. Vakuuttavaa matkaseuraa tiedossa.

Oslo, Norja. Lunta ja kylmää, onneksi ei olla vielä perillä Espanjassa. Lennetään nimittäin Oslon kautta Alicanteen. Lennolla Mikael pääsee hiomaan englannin fraasejaan vierustoverin kanssa: May I bother you?.

Alicante, Espanja. Mukavan lämpöistä ja aurinko porottaa kirkkaasti, nyt on jo paljon parempi. Jukka on ratin takana ja vuokra-Focus kulkee mukavasti. Pienen ketunlenkin jälkeen saavumme majapaikkaan, viiden tähden Camping La Marinaan. Sijainti on erinomainen, aidan takaa aukenevat unelmaiset dyynimaastot ja kilometrien mittainen hiekkarantakin on parin minuutin juoksumatkan päässä. Bungalowissa on peräti 20 neliötä, eli jopa huimat 4 m2/henkilö! No, sopu sijaa antaa…

Edessä on ensimmäinen suunnistusharjoitus. Radalla on pituutta 4,6 km eikä ajomatka kartalle päätä huimaa. Rata on vuoden 2002 JWOC poikien pikamatkan finaali ja kiertelee dyynimaastossa meren tuntumassa. Hyvä leirin aloitus. Hieno maasto ja rata, tästä on hyvä lähteä huomisiin harjoituksiin.
Illalla huomataan, että leirintäalueella on langaton nettiyhteys. Siitähän se juhla alkaa! Harmi vain, että yhteys pätkii välillä pahasti, ja detecting proxy settings piinaa Mikaelia…

{mosimage}to 23.2.
Kännykän lämpömittari näyttää 13 asteen sisälämpötilaa. Lämmitys on tainnut olla koko yön pois päältä. Nyt lämmintä vaatetta päälle!
Päivän eka reeni on 12,5 km ja vuoden 2004 WRE:n rata. Maasto ei ole kummoinenkaan, kivet pyörivät ikävästi jaloissa. Reenin jälkeen istuskellaan mökin terassilla. Aurinko paistaa ja nauru maittaa, juttujen taso matala, niinhän sen pitääkin olla… Tilaamme huoltomiehen (technical fellow) vaihtamaan suihkun rikkinäisen lampun ehjään.
Päivän toinen treeni on taas dyynimaastossa. Käytössä on SI:t ja paikalla on kymmeniä muitakin, vauhtia on siis tiedossa. Radan pituus 3,7km ja luvassa varmasti vaativaa suunnistusta.
Baanaa! Tapsan isku on kohdallaan ja eroa nopeimpaan tulee vain noin minuutti.

{mosimage}pe 24.2.
Aamupäivän harjoituksena 2.3 km sprinttirata dyyneillä. Kartalle on juosten matkaa noin kolme kilometriä suuntaansa, joten tunnin harjoitus on tiedossa.
Loppupäivä vietetään Alicanten keskustan nähtävyyksiä pällistellen ja mäkkärissä mässäillen. Santa Barbaran linna tulee nähtyä, samoin sataman muhkeat huvijahdit ja lukuisat erikokoiset ja -näköiset tupsupalmut matkan varrella.

{mosimage}la 25.2.
Herätyskello piippaa klo 5.30. Bungalowissa tarkenee jo ilman pitkiä kalsareita ja kerraston paitoja, sillä lämmitin pelittää! Sitten vaan aamupuurot (tai -patongit) napaan ja kamat kasaan, WRE kutsuu innokkaita kisailijoita metsään.
Tänään H21E-sarjassa matkana 11.0 km, Tiinalla ja Mikolla vähän vähemmän. Löydetään viimein kisapaikalle ja maisemat ovat ainakin hienot. Itse maasto ei taida lopulta olla meistä kenenkään mieleen, ja kisan jälkeen tyytymättömyys on luettavissa yhden jos toisenkin kasvoilta. Toivottavasti huomenna on vähän inhimillisempää…
Paluumatka sujuu jälleen muutaman mutkan kautta kartanlukijan siemaillessa viiniä ja Eppujen soidessa.
Takaisin campingissa. Mikko ja Mikael lähtevät sisäuima-altaaseen lillumaan, muut jäävät murkinoimaan. Jo muutaman päivän kaivattu technical fellow käy vihdoin ja hoitaa lamppuhomman parissa minuutissa, vaikka olimmekin jo lähes menettäneet toivomme kylppärin valon suhteen. Asia kunnossa!
Tiina päättää testata leirintäalueen hulppean ulkouima-altaan, jollaisesta lapsena aina haaveiltiin, ja toteaa veden olevan kylmää.
Illan Curling-finaalissa Uusis hakee määrämittaista, mutta tökkis tulee, ellei peräti tömpsis. Canada pelaa loistopeliä ja Suomi kokee rökäletappion.

{mosimage}su 26.2.
Kello on 8.30 ja Focus alkaa valua kohti kisapaikkaa. Yön aikana on satanut vettä melko reilusti, joten saattaa olla märkä metsä edessä.
Enää ei ajeta kuin muutamasta paikasta harhaan… ”Ei pysty nyt kattoo karttaa, kun pitää vaihtaa levyä!
H21E-sarjan rata on 4.3 km ja maasto mukavampi kuin eilen. Meidän porukka juoksee tällä kertaa aika tasaisesti: Jukka 34.05, Tapsa 35.42 ja Mikael 36.28. H21A:lla ja D21E:llä matka on molemmilla n. 3,5 km, mutta eipä niistä suorituksista kuitenkaan sen enempää tällä kertaa. Paluumatka sujuu mutkitta, koska nyt on tosi kyseessä. Pitää ehtiä lätkäfinaalia seuraamaan.
Iltapäivällä pelataan korttia ja jännitetään finaalia. Suomen tappio on ruotsifaneille (Mikael ja Mikko) nannaa. Miellyttää, miellyttää… Muut ovat pettyneitä, kun kulta jää Suomelta saamatta.
Päivän ohjelmassa on vielä puolen tunnin verkkalenkki dyyneillä.
Illan korttipelit venähtävät kello kahteen saakka… Ja kuten Mikael saattaisi sanoa: I just wonder why? Jukka tosin yrittää nukkua, mutta sen saattaa olettaa mahdottomaksi. Kukapa voisi vastustaa M&M-duon sulosäveliä, jotka kaikuvat La Marinan yössä?

{mosimage}ma 27.2.
Heräillään tänään vasta kymmenen aikoihin siihen, että Mikael ja Jukka ovat jo lähtövalmiina harjoitukseen. Aamupäivän treeni juostaan läheisessä dyynimaastossa, 6.0km. Hieno maasto ja rata, mahtava fiilis. Palatessamme mökille Mikko istuu terassilla auringosta nautiskellen. Taitaapa jo herkistellä huomiseen leirikisaan…
Päivällä on tarkoitus suunnata nauttimaan auringon lämmöstä hiekkarannalle ja niin teemmekin. Mikko maistelee tuttuun tapaansa viiniä ja Mikael räpsii kuvia. Jukka viisaana miehenä istuu varjossa. Tahkotaan korttia jonkin aikaa, minkä jälkeen lähdetään tekemään päivän toista harjoitusta. Sillä aikaa kuormajuhtamme Mikko laahustaa tavaroidemme kanssa takaisin mökille, leirintäalueen eläkeläisten säälivien katseiden saattelemana. Muilla harjoituksen teemana on koordinaatio, ja sen vetää Tiina.
 
ti 28.2.
Aamupäivällä on vuorossa kova 5,6 km SI-harjoitus samantyyppisessä dyynimaastossa, jossa jo monesti on juostu. Jukka juoksee radan erittäin hyvällä vauhdilla. Myös Tiina on löytämässä virettä.
Iltapäivällä Tapsa ja Mikko ottavat yhteen tenniskentällä, ja seuraukset ovat veriset. Peli on niin kovaa, ettei Mikko ehdi sen tiimellyksessä edes korkata &rdquo
;urheilujuomaansa”.
Ruhjeiden paikkauksen jälkeen on vuorossa kauan odotettu, suuri Leirikisa. Radalla mittaa 1,3 km, 1:5000 mittakaavalla. Dyynit eivät anna armoa, ja moni sortuu paineen alla katastrofaalisiin virheisiin. Tästä ei puutu kuin järki! Tulokset puhuvat puolestaan:

Leirikisa, 1.3km/ 9 rastia:
Jukka 5.58
Tapsa 7.35
Mikael 15.53
Mikko DSQ (9.10)
Tiina DSQ (11.35)
Jukka hoitaa homman kotiin juosten sekunnin tarkkuudella radan ihanneaikaan. Kellontarkkaa työskentelyä! Osa kilpailijoista olisi mielellään juossut leirikisan toisenlaisena formaattina, esim. sangria-viestin muodossa.
Viimeinen ilta koko porukan kesken vietetään läheisessä Oriental Buffetissa mättäen wokkia ja muita herkkuja.

{mosimage}ke 1.3.
Tänään kuullaan viimeisen kerran Karate-Pekkaa, sillä Mikko ja Mikael lähtevät takaisin Suomeen. Päivään mahtuu vain yksi harjoitus ja se on 2,8 km taitoharjoitus dyynimaastossa ilman kompassia. Verryttelyineen juoksua tulee vajaa tunti. Jälleen harjoitus on mainio, rastit löytyvät mallikkaasti.
Mikael ja Mikko saavat tavaransa pakattua, eikä mukaan tartu ylimääräisenä muuta kuin Tapsan nastarit ja jalka-anturi. Hey camoon! Onneksi asia huomataan ajoissa ja Mikael saa mukaansa omat kenkänsä…
Jukka heittää pojat mäkkärin kautta lentokentälle ja tuo paluumatkalla muutaman burgerin meillekin lounaaksi. Kiitos ja nam!
Loppupäivä hengailua ja lepäilyä.

to 2.3.
Aamu on kummasti totuttua hiljaisempi. Jukka saa nauttia elintilansa kolminkertaistumisesta makuuhuoneessa, eikä joudu enää jakamaan petiään urheilukassinsa kanssa.
Tänään ei suunnisteta, vaan aamupäivällä juostaan ilman karttaa lähimaisemissa. Päivä on lämmin ja aurinkoinen.
Illalla Tiina testaa campingin hintaan kuuluvan kuntosalin. Hikisiä miehiä siellä ainakin riittää.

pe 3.3.
Tänään auto starttaa kohti Saxin pikkukaupunkia ja El Plano-nimistä maastoa. Kartta on lähes täysin vihreä, mutta maasto osoittautuu hyväkulkuiseksi ja mukavaksi. Tiina innostuu vetämään mäkivetoja, muut tyytyvät suunnistamaan. Paluumatkalla tehdään pakollinen visiitti kultaisen m-kirjaimen alle. Tapsa on nälkäisin ja päättää supersizeata…
Illalla mättö jatkuu jälleen Oriental Buffetissa, yllättäen muutaman Happy birthday –biisin ja taputusten säestyksellä. Paluumatkalla ajetaan jälleen, ties kuinka monennen kerran, houkuttelevasti vilkkuvin valoin varustettujen night clubien Benis 76:n ja Nancyn ohi, eikä tälläkään kertaa poiketa käymään.

{mosimage}la 4.3.
Aamupäivällä suunnistellaan ja haeskellaan hyviä valokuvauskulmia dyyneillä. Iltapäivällä tenniskenttä on jälleen tulessa, tällä kertaa peli on asteen rauhallisempaa, ja loukkaantumisilta vältytään. Geimien jälkeen Jukka ja Tiina kirmaavat dyyneille hyppelemään ja tekemään koordinaatiota, Tapsa suuntaa mökille palauttelemaan.
Illalla haetaan treenimotivaatiota Supersize me –leffasta.

{mosimage}su 5.3.
Oho! Aamupäivän treeneistä ei taas vauhtia puutu! Tapsa ja Tiina vetävät vetoja kumpuilevalla neulasmatolla lähimaastossa, Jukka juoksee parin tunnin lenkin, jonka puolivälissä kitaan uppoaa litra urheilujuomaa, nenähengityksellä tietenkin.
Leiri alkaa lähestyä loppuaan ja fiilikset ovat hyvät. Mielessä kiiluvat jo kevään ensimmäiset kisat ja hyvät suunnistussuoritukset. Jukalla toki mieli on varmaankin maratonissa ja tietenkin jo siellä ”Shanghaissa” ja nuubialaisten hierojien pehmeissä käsissä.
Tästä on hyvä jatkaa kohti Suomen kevättä ja tietenkin… upottavia kinoksia ja -10 asteen pakkasia! Hrrr…

ma 6.3.
Vielä viimeisen päivän viimeinen harjoitus, ja sitten nokka kohti koti-Suomea.
Maailman sinisin taivas, maailman puhtaimmat veet. Mihin katseesi käännät, minne ikinä meet, tunnet kotimaan kosketuksen, se sua hyväilee…

Teksti ja kuvat: Tapio Haarlaa, Tiina Kivimäki