HS:n nuoret miehet ottivat osaa Lapinkulta Challengeen Muoniossa 9.-10.8. Lihaskipua kokemassa olivat Tapio Haarlaa, Markku Sane ja Jussi Ernamo. Lapinkulta Challenge on opiskelijoiden seikkailukilpailu, joka käytiin tänä vuonna toista kertaa. Mukana kilpailussa oli 60 joukkuetta. Kilpailureitin pituus oli 148 kilometriä, joka taitettiin maastopyöräillen, patikoiden ja meloen. Lisää tietoa itse kilpailusta.
Ensimmäisenä kilpailupäivänä perjantaina kello herätti meidät kuudelta. Hieman unisina raahauduimme aamiaiselle ja pakkasimme varusteet järjestäjien kuljetettavaksi. Päivä koostui kolmesta osuudesta: 1. melonta 15,5km, 2. pyöräily 32,7km ja 3. juoksu 24,4km.
Tiesimme olevamme heikoilla melonnassa; harjoittelua ei käytännössä tehty. Jäimmekin melonnassa 13 minuuttia kärjestä. Vaihdettaessa pyöräilyyn emme kuitenkaan huolestuneet, sillä olemme kaikki kilpailleet maastopyöräilyssä. Pyöräilyosuuden maasto oli soinen ja juurakkoinen, mutta yllätykseksemme tasainen ilman suuria nousuja. Osuus kulki odotetusti: pohja-aika ja otimme muita kärkijoukkueita kiinni kolmesta kahdeksaan minuuttiin.
Edessä oli kilpailun pisin osuus, jonka oli arviotu kestäväksi vähintään 3,35 h. Päänsärkyä Markulle ja minulle aiheuttivat Tapsan krampit, joita tuntui riittävän. Syötimme miehelle puoli pakettia meetwurstia ja toivoimme parasta. Tapsa kramppaili vielä jonkin verran, mutta vauhtia se ei hidastanut. Rastit löytyivät suoraan. Ainoat ongelmat koettiin rastilla nro 9, jolla piti käydä uiden. Minä teloin sormeni pohjassa olleeseen terävään kiveen, onneksi kyse ei ollut käsillä kävelystä. Päiväetapin maaliin saavuimme neljäntenä alle kolmen minuutin päässä toisesta sijasta, kärki oli kuitenkin jo karannut. Sormea paikkailtiin myöhemmin kahden tikin verran, mutta lupa matkan jatkamiselle saatiin.
Toiseen päivään heräsimme mökissä, jonka saimme nopeina vuokrattua. Nyt herätys oli aikaistettu jo puoli neljään, koska liikkeelle lähdettiin takaa-ajona viideltä. Päivä koostui neljästä etapista: 1. juoksu 18,5km, 2. pyöräily+juoksu+pyöräily 20,0km, 3. pyöräily 19,5km ja 4. melonta 14,8km.
Ensimmäisen osuuden otimme rauhallisesti, sillä kahdella rastivälillä nousua kertyi noin 1000 metriä. Ikäväksemme saimme heti huomata muiden juosseen karkuun ja rupesimmekin tarkkailemaan takaa lähestyvää joukkuetta. Toisella osuudella oli lyhyen pyöräilypätkän jälkeen juoksu jyrkänteelle, jossa odotti köysilaskeutuminen. Niin kiire meillä ei ollut, ettei vähän olisi kerennyt jännittämään. Ikävä kyllä tipuimme viidenneksi laskeutumisessa, kaverit tippuivat painavempina alas nopeammin.
Kolmas osuus oli pyöräilyä, johon kuului nousu Olos-tunturille, mikä tässä vaiheessa kilpailua oli hyvin rankka. Taistelimme mäen ylös maitohappojen noustessa pohkeista pelottavan lähelle silmiä, sillä edessä oli tiukka lasku tunturia alas. Koska pyörissämme olivat tehokkaat jarrut, taisi syynä toiseen pohja-aikaamme olla löysä ruuvi päässä. Melonnan alussa saimme yllätykseksemme myös kuulla olevamme neljäntenä, vaikka emme muita osuudella nähneet. Kova taistelu melonnassa ei kuitenkaan tuonut toivottua tulosta, vaan palasimme lähtönumeroamme vastaavalle sijalle viidenneksi. Maalissa Muonion keskustassa olimme puoli minuuttia neljännen joukkueen jälkeen.
Reissusta päälimmäisenä jäi mieleen mahtavat maisemat Taivaskerolta ja melonta-innostus. Tapion kanssa kotimatkalla huomasimme katsovamme kaikki kosket melonta mielessä: ” Näitkö ton, vähän hyvä virta”.
Jude
Raatokärpästen kapteeni kaikesta huolimatta