Kurssien aikana on esitetty suuri joukko erilaisia lajiin, seuraan ja käytäntöihin liittyviä kysymyksiä. Osa on ollut ko. henkilöä tai tilannetta koskevia, mutta osalla on yleisempääkin mielenkiintoa. Muistiin jääneitä asioita käsitellään alla. Kysymykset ryhmitellään vuosittain alla näkyviin ryhmiin. Ryhmien sisällä ei ole mitään jaottelua. Kaikki vuoden varrella tulevat uudet kysymykset vastauksineen sijoitetaan loppuun kohtaan ”Uusimmat”, jotta ne on helppo huomata. Kauden vaihtuessa kauden aikana tulleet vastaukset sisällytetään em. ryhmiin. Joskus vastaus askarruttavaan kysymykseen voi löytyä toisen otsikon alta, joten on hyvä vilkaista muitakin kuin ensiksi mieleen tulevaa otsikkoa.

Mikäli jollakin on lajia, seuran harjoituksia, kursseja tms. koskeva kysymys, johon hän toivoo selvyyttä, lähetä kysymys if.ta1502896281jatsi1502896281nnuus1502896281nigni1502896281sleh@1502896281uluok1502896281sutsi1502896281nnuus1502896281, niin yritämme vastata. Yleistä mielenkiintoa koskevat kysymykset vastauksineen julkaistaan myös näillä sivuilla ilman viittauksia kysyjään.Mikäli jollakin on lajia, seuran harjoituksia, kursseja tms. koskeva kysymys, johon hän toivoo selvyyttä, lähetä kysymys if.ta1502896281jatsi1502896281nnuus1502896281nigni1502896281sleh@1502896281uluok1502896281sutsi1502896281nnuus1502896281, niin yritämme vastata. Yleistä mielenkiintoa koskevat kysymykset vastauksineen julkaistaan myös näillä sivuilla ilman viittauksia kysyjään.

Sivun tiedot päivitetty 25.4.2017  – Päivityspyynnöt: if.ta1502896281jatsi1502896281nnuus1502896281nigni1502896281sleh@1502896281sajlu1502896281.omie1502896281r1502896281

Termejä

Suunnistuksen erityistermien selityksiä löytyy Vinkkivihko vanhemmille sivuilta 26 – 27. Lisäksi

  • Hisu, hiihtosuunnistus
  • NS, Nuori Suunta(-kortti = Lasten/Nuorten lisenssi). Ks. ao. kysymystä jäljempänä.
  • Pysu, pyöräsuunnistus
  • Rastitunnus,puhekielessä usein (rastin) koodi on rastilla oleva numero, josta voi todeta olevansa oikealla rastilla, kun vertaa sitä rastinmääritteen ilmaisemaan numerotunnukseen
  • Sprinttikartta, sprinttikartan merkein tehty kartta, jonka mittakaava usein on 1:4000 – 5000. Eräät sprinttikartan merkit eroavat suunnistuskartan merkeistä
  • Tarkkuussuunnistus, ei etsitä rasteja, vaan yritetään määrittää, mikä näkyvillä olevista useista rasteista on kartalle merkitty. Tehtäväpaikkoja on useita.

Kysymyksiä (vastaukset alempana)

Harjoitukset
– Viikossa on monta harjoitusta, pitääkö niihin kaikkiin osallistua?
– Jos sataa, onko harjoituksia?
– Millainen on Jatkopolun kausi?/Mitä tehdään, kun tulee syksy ja illat pimenevät?
– Paljonko yhden harjoituksen teko ja pitäminen vaatii aikaa?
– Kurssilla ei ole puhuttu mitään kompassista eikä mittakaavasta. Milloin niiden vuoro tulee?
– Miksi reittien viitoitus eroaa harjoituksissa ja kilpailuissa?
– Miksei harjoituksissa ole koskaan pyöräsuunnistuksia?

Kilpailut
– Onko pakko kilpailla?
– Mistä saa tietoa kuntosuunnistuksista tai kilpailuista?
– Miten toimia, jos haluaa osallistua kilpailuihin?
– Miten rekisteröidytään Irmaan kilpailijaksi?
– Voiko tänä vuonna aloittanut osallistua Särkanniemi-suunnistukseen?
– Voiko tänä vuonna aloittanut osallistua nuorten sarjasuunnistukseen?
– Oravapolkuviesti, mikä se on ja miten siihen ilmoittaudutaan?
– Onko lapsille Jukolan viestiä?
– Miten päästä sarjakisaan, jos ei itseltä löydy kyytiä?

Koulusuunnistus
– Voisiko meidänkin luokkamme päästä Pallomyllyn suunnistuksiin?
– Pääsisimmekö mekin koulujen maastosuunnistuksiin?
– Miten saamme meidänkin kouluumme sisäsuunnistuksen?
– Koulussamme on useita suunnistajia. Piha ja viereinen puisto ovat aika isot. Miten saamme koulullemme
niistä kartan?

Kuntosuunnistus
– Mistä saa tietoa kuntosuunnistuksista tai kilpailuista?
– Miksei Helsingin keskuspuistossa ole kiintorasteja?

Leirit
– Jääkö seuran leiri väliin, jos perheeltä ei löydy rahaa leirimaksuun? Ks. kohtaa Raha.
– Leimaus-leiri, mikä, keille, missä, mitä maksaa?

Lisenssi ja vakuutus
– Miten ilmoittaudutaan Irmaan suunnistajaksi? Ks. kohtaa Kilpailut.
– Miten hankitaan NS-kortti?
– Pitääkö hankkia vakuutuksellinen NS-kortti, jos on kaiken kattava vakuutus tai toisen lajin lisenssi?

Ohjaajat
– Keitä ovat ohjaajat?
– Saavatko Jatkopolun ohjaajat palkkaa tai korvauksia kuluistaan?

Raha
– Paljonko lapsen suunnistusharrastus maksaa?
– Jääkö seuran leiri väliin, jos perheeltä ei löydy rahaa leirimaksuun?
– Miksi suunnistus on halpa harrastus? Mitkä ovat kokonaiskustannukset?

Seura
– Pitääkö aikuisen liittyä seuran jäseneksi?
– Mistä saa lisätietoa seurasta?

Välineet ja varusteet
– Milloin tulee/kannattaa hankkia oma emit-kortti?

Vastauksia

Harjoitukset

Viikossa on monta harjoitusta, pitääkö niihin kaikkiin osallistua?

Mediassa on ollut juttua, että on lajeja, joissa edellytetään lapsen osallistuvan viikossa jopa 5 – 7 harjoitukseen. Suunnistus ei kuulu näihin lajeihin.
HS järjestää viikoittain yleensä 2 – 4 harjoitusta. Ne ovat eri viikonpäivinä, jotta edes yksi tai kaksi sopisi lapsen ja hänen huoltajansa aikatauluun. Harjoitukset ovat ensisijaisesti suunnistustaitoja kehittäviä. Oletamme jatkopolkulaisten ja nuorempien kohdalla, että pääasiallinen liikuntatarve toteutuu muuta kautta; koulu, välitunnit, muut harrastukset, pihaleikit jne. Vasta taitopolulla kiinnitetään enemmän huomiota fysiikan kehittämiseen.

Harjoitusten tarjonnan yleiskaava on seuraava: normiviikkona maanantaisin ovat Iltarastit, joissa on 1,5 kmn helppo ja 3 kmn helpohko rata, tiistaisin on (yleensä) rastireittiä, tukireittiä, helppo polkusuunnistus ja helppo suora rata, keskiviikkona samoin. Lisäksi saattaa olla muita harjoituksia esim. torstaisin ja perjantaisin vaihtelevan ohjelman mukaan. Vaihteluksi on toisinaan muunlaisia rastin etsintöjä. Viikkopyhät, sarja- ja oravakisat yms. muuttavat perusasetelmaa. Vaikka harjoitukset ovat peräkkäisinä päivinä samassa paikassa, niiden sisältö voi olla eri. Tai ainakin voi toisena päivänä tehdä erilaisen harjoitteen.

Näin ollen yleensä on mahdollisuus osallistua kolmisen kertaa viikossa taitoa kehittävään harjoitukseen. Mutta sitä ei suinkaan edellytetä. Kukin osallistuu kiinnostuksensa ja ajankäyttömahdollisuuksiensa mukaan. Toisaalta, tosi on, että suunnistusta oppii vain suunnistamalla. Näin ollen usea osallistuminen kerryttää kokemusta paremmin. Jos lapsella on muita rasittavia harjoituksia, riittävä lepo on syytä muistaa.

Jos sataa, onko harjoituksia?

Lähtökohta suunnistuksissa on; kun harjoituksesta on ilmoitettu, se myös on eli sateen sattuessa sateessa. Jos sataa vähän, varustaudutaan sen mukaan; sadeasut, karttamuovit jne. Jos sataa kovasti, harjoitusta voidaan em. lisäksi sovittaa tilanteen mukaan. Jos on rankkasade tai kylmää ja sataa vaikka lunta, voi olla kaikkien etu, ettei harjoitusta pidetä. Vetäjä on todennäköisesti silloinkin paikalla ja antaa “papukaijamerkin” harjoitukseen tulleille. Talonpoikaisjärkeä saa käyttää erittäinkin, kun on kyse lapsista.

 Millainen on Jatkopolun kausi?/Mitä tehdään, kun syksyllä illat pimenevät?

Jatkopolun kevätkausi alkaa viikoittaisilla harjoituksilla yleensä huhtikuun alussa riippuen lumitilanteesta ja pääsiäisen sijainnista. Kun Lähtöpolku on ohi huhtikuun lopulla, harjoituksia alkaa olla kaksi, usein alkuviikkoina kolmekin viikossa kesäkuun puoliväliin saakka. Kauden alussa, kunnes uudet lähtöpolkulaiset liittyvät joukkoon mukaan, ei harjoituksissa yleensä ole reittiratoja. Polkurata on kuitenkin niin helppo, että pienimmätkin siitä hyvin selviävät aikuisen kanssa ja vähän vanhemmat yksinkin.
Lähinnä Leimaus-leirin ajoituksesta riippuu, milloin kevätkauden viikkoharjoitukset päättyvät. Tänä vuonna kevätkauden päätös on ke 14.6. Pirttimäessä. Silloin ohjaajat jäävät pienelle tauolle vetämään henkeä, kun pääosa lapsista katoaa kesälaitumille ja kokemuksen mukaan harjoituksissa olisi hyvin vähän kävijöitä.

Iltarastit jatkuvat maanantaisin koko kesän. Niillä voi käydä omatoimisesti. Ohjelma löytyy seuran etusivun linkistä Iltarastit sekä Jatkopolun kalenteritiivistelmästä. Seuran jäsenet saavat kartan ilmaiseksi. Muita kuntosuunnistuksia järjestetään ympäri maata. Niistä saa parhaiten tietoa paikallislehdistä ja liiton harrastesuunnistuksen sivuilta. Kannattaa käydä lomareissuilla tutustumassa uusiin maastoihin ja tapahtumiin.

Syyskausi alkaa elokuun alussa. Siitä tulee viikkotiedote viikolla 30.
Syksyn normaalit harjoitukset jatkuvat viikolle 37. Sen jälkeen illat pimenevät niin, ettei tavallisia iltaharjoituksia voi pitää. Niinpä jatkamme sunnuntaisin Iltarasteilla ja kun ne loppuvat, seuran nuorisoporukan järjestämät Lähirastit jatkanevat marraskuun alkupuolelle. Kerran viikossa arki-iltana pidämme pimeäsuunnistuksen. Ne ovat olleet hyvin suosittuja. Lamppu otsaan ja menoksi. Kauden lopulla pääsemme vielä Pallomyllyn hyvin suosittuihin sisäsuunnistuksiin.

Samoihin aikoihin alkavat sisäharjoitukset. Kerran viikossa on ollut jumppa-/peli-/leikki-ilta. Se on viime vuosina ollut Malminkartanon koululla, mutta on anottu keskeisempää paikkaa. Lisäksi on ollut sählytunti Maunulassa, mihin vanhimmat jatkopolkulaisetkin voivat osallistua. Lähinnä yli 10-vuotiaat pääsevät myös Liikuntamyllyyn sisäjuoksuharjoituksiin.
Toivottavasti saamme kunnolla lunta ensi talvena. Pääsisimme harjoittelemaan hiihtosuunnistusta. Se on hieno laji.
Ja sitten onkin jo seuraavan huhtikuun aika ja mylly pyörähtää käyntiin uudelleen kesäharjoituksin.

Paljonko yhden harjoituksen teko ja pitäminen vaatii aikaa?

Harjoituksen tekoon ja pitämiseen tarvittava aika riippuu paljon harjoituksen sisällöstä. Jos otamme esimerkiksi yleisimmän eli tiistaiharjoituksen, jossa ovat rastireitti, tukireitti, polkusuunnistus ja parin kilometrin suora suunnistus, itse harjoituksen tekemiseen ja purkamiseen kaikkine vaiheineen (ratojen ja harjoituksen suunnittelu, tiedottaminen, mallikarttojen piirto ja toimitus tulostajalle, (tulostus) nouto tulostajalta, tarvikkeiden keräys ja täydennys/kunnostus, rastikooditus, viitoituksen ja rastien vienti, harjoituksen pito, viitoituksen ja rastien poishaku, osallistuneiden kirjaus tilastoihin) kuluu vetäjältä kymmenkunta tuntia, kun tapahtuma on lähellä, ettei tule matka-aikaa. Jos kyse on vieraasta tai kauempana olevasta maastosta tai erityisjipoista, aikaa menee helposti kolme, neljä tuntia enemmän. Tähän tulee lisäksi itse harjoituksessa olevien muiden ohjaajien aika, 5 – 15 tuntia yhteensä matkoineen. Keskimäärin yhteen tiistaiharjoitukseen kuluu siten ohjaajilta aikaa yhteensä luokkaa 20 työtuntia. Joissakin tapauksissa voi hyödyntää edellisten vuosien harjoituksia, jolloin vetäjältä voi parhaimmassa tapauksessa säästyä pari tuntia. Työn säästämiseksi usein tiistain ja keskiviikon harjoitukset ovat samassa paikassa samoin radoin. Silloinkin osa harjoitusta pitää välillä purkaa ja tehdä uudelleen.

Toista ääripäätä edustaa yksinkertainen suoran suunnistuksen harjoitus, jonka teko ja purku vie kaikkineen tuttuun maastoon muutaman tunnin ja kultakin harjoituksessa mukana olevalta ohjaajalta pari tuntia. Yhteensä koko harjoitus vie siis noin 10 tuntia.

Kurssilla ei ole puhuttu mitään kompassista. Milloin sen vuoro tulee? Entä mittakaava?

Tarkoitus on edetä porras kerrallaan, tarpeen ja lapsen omaksumiskyvyn mukaan. Muutamaa lukuun ottamatta lähtöpolkulaiset ovat alle 10-vuotiaita. Useimmille alle 10-vuotiaille matkan hahmottaminen on aika vaikeaa, joten siihen, mittakaavaan tai kompassiin ei sen ikäisillä vielä paljon panosteta. 9-vuotiaat ja vanhemmat tutustuvat kompassiin ja sen käyttöön kevään aikana. Nuoremmille riittää, että he osaavat suunnastaa kartan. Se taas tapahtuu lähinnä auringon, maastokohteiden tms. mukaan. Vanhimpien kurssilaisten kanssa edetään eri aikataulun mukaan.

Rastireitin viitoitus on erilainen harjoituksissa kuin kilpailuissa. Miksi?

Rastireitti tuli muutama kymmenen vuotta sitten Suomeen. Ensin reitti merkittiin roikkukrepein, kuten hiihtoladut ja maastojuoksutkin. Sitten joku kehitti kelattavan narun, siimarin, jossa oli eri värisiä muovisia lippuja. Se vedettiin 0,5 – 1 m maasta kiinni puihin yms. Vaikka naru oli aika vahvaa, se katkesi lähes joka kerta, sillä kisoissa samalla alueella suunnistaa yleensä muitakin ja joskus hirvieläimetkin tekivät tuhojaan. Kerran syksyllä alueen sarjakisassa ilta pimeni ja kymmenkunta lasta puuttui. Ilmeni, että naru oli pitkältä matkaa poikki. Metsä oli täynnä itkeviä lapsia ja maalipaikka hurjistuneita aikuisia. Maastokin oli pahaksi onneksi sellainen, ettei siitä saanut helposti kiinni, vaikka joku vähän kartasta olisi ymmärtänytkin. Kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti, mutta SVUL:n Helsingin piirin suunnistusjaosto päätti, että siimaria ei saa alueen tapahtumissa käyttää. Palattiin siis roikkukreppeihin.

Muutama vuosi sitten Suunnistusliiton hallitus kuitenkin päätti varsin suppein tiedoin, että kilpailuissa on käytettävä yhtenäistä maahan vedettävää nauhaa. Näin lukee nyt säännöissä, joten virallisissa kilpailuissa yleensä on niin. Harjoituksissamme käytetään kuitenkin roikkukreppejä, koska
– 2 km:n reitin viitoittaminen yhtenäisellä nauhalla tuttuun maastoon vie noin 2 tuntia ja purkaminen=takaisinkelaus tunnin enemmän. Saman reitin merkitseminen roikkukrepein vie juosten noin 0,5 tuntia ja purkaminen hiukan vähemmän. Kävellen menee tietenkin tuplasti. Roikkukrepein voivat lapsetkin merkata ja erityisesti purkaa, mutta kelaaminen yleensä ja purun loppuvaihe erittäinkin, on kelan painosta johtuen raavaan “aikamiehen” hommaa. Kreppien purun voi myös jakaa vaikka kuinka moneen osaan, mutta kelauslaitteita on esimerkiksi meillä vain kaksi.
– kyseessä on siten merkittävä ajansäästö ja
– kaupungin lähiulkoilualueilla on paljon ulkoiluteitä ja muita liikkujia. Tien poikki vedetty nauha häiritsee muita kulkijoita/pyöräilijöitä ja on siksi herkkä katkeamaan/ilkivallalle. Laskin kerran Pirkkolassa, että reitti meni 31 kertaa ulkoilutien poikki. Eikä se varmaankaan ole ennätys. Nauhan katkaiseminen vaikkapa em. 31 kertaa ja sitominen tien molemmin puolin + jatkon merkitseminen vie huomattavasti lisäaikaa eikä ole mielekästä muutenkaan jatkuvan viitoituksen ajatuksen kadotessa. Tulisi muovinauhastakin melkoista silppua.
– tunnetun suunnistusgurun Pekka Nikulaisen Ruotsista tuoma oppi on: “Leuka ylös”. Tällä hän tarkoittaa, että katseen tulee olla ylhäällä, jolloin havainnoi maastoa. Samalla kun kreppejä katselee, näkee myös maaston muotoja, mäkiä, polun haaroja, sähkölinjoja, soita jne. On monesti todettu, että maanauhalla katse on tiiviisti nauhassa eikä opita samalla tavoin kartanlukua.
– kyllä nykyinen muovinauhakin voi katketa, vaikka se onkin harvinaista. Yleisempää on, että jotkut hyväkkäät muuttavat viitoituksen kulkemaan uuteen suuntaan, missä se sitten yht’äkkiä päättyy keskelle metsää. Tätä tapahtuu sekä roikkukrepeille että yhtenäiselle nauhalle. Yksittäisiä kreppejä/rastilippuja revitään valitettavan usein. Harvoin kuitenkaan seuduilla, joissa suunnistusharjoituksia on ollut pitkään. Krepitysten ja harjoitusten vienti yleensäkin uusille alueille on haastavaa juuri ilkivallan takia.

Tietysti liian harva tai muuten huonosti tehty roikkukrepitys on väärin. Lapsen on silloin kiinnitettävä päähuomionsa reitillä pysymiseen. Lasten taitojen kasvaessa krepityksen vaatimustasokin/tarve laskee. Lähtökohta kuitenkin tulee pääsääntöisesti olla, että krepiltä näkyy kaksi seuraavaa. Tosin selvällä, mutta hyvin mutkittelevalla polulla tätä ei voi ottaa kirjaimellisesti. Haaraumat ja reitin suunnan muutokset tulee kuitenkin olla selvästi merkittyjä.

Asia jakaa voimakkaasti mielipiteitä. Jatkuvaa nauhaa puolustavat ennen kaikkea ne, jotka eivät viitoituksia käytännössä itse tee.

Jos krepitys on huonoa, siitä on syytä mainita ohjaajalle.

Nykysäännöt kieltävät myös punaisen värin käytön viitoituksissa. Tämä on joittenkin värisokeuden vuoksi. Minulla on kuitenkin käytössä vanhoja, yleensä 3 värisiä nauhoituksia, joissa keltaisen/oranssin/sinisen/valkoisen lisäksi on punainen väri. On valaistustilanteita, joissa punainen väri näkyy ylivoimaisesti parhaiten. Värien erotuspuutteiden vuoksi nauhoissa on yleensä 3 eri väriä.
Mikäli suunnistuskoululaisissa on sellaisia, joilla on vaikeuksia värien näkemisessä, pyydän, että siitä kerrottaisiin minulle (RU), sillä ainakin osa nauhoista täytyy uusia lähiaikoina.

Rastireittiä ei juurikaan käytetä ulkomailla. Esim. Ruotsissa on käytetty sen vastineena hymy-, hapannaama merkintöjä (oikella polulla hymy-, väärillä, risteävillä poluilla hapannaamataulu). Olemme sitä joskus kokeilleet, mutta työmäärä on sama kuin krepeillä tehdessä. Ei siis oleellisia etuja. Yleisintä naapurimaissa on tehdä nuorimmille hyvin helppo polku-/suorasuunnistus. RR:llä aloitusmuotona on siihen nähden monia etuja, joten sillä aloitamme, vaikka yli 8-vuotiailla painotammekin pian polkusuunnistusta.

Kilpailut ja kilpaileminen

Onko pakko kilpailla?

Suunnistus lajina ja Helsingin Suunnistajatkin on pohjimmiltaan kilpailutoimija. Molemmilla on kuitenkin vahvana alueena kuntosuunnistus. Seuran ”arvo” mitataan kuitenkin ensisijaisesti kilpailumenestyksillä, niin maan kuin kv. forumeilla. HS haluaa olla sekä menestyvä kilpailuseura että suuri kuntoliikuttaja.

Jatkopolun harjoituksissa ei oteta aikaa eikä osallistujia rankata. Toivomme kuitenkin, että joukossa on niitä, jotka innostuvat kilpailemisesta, jotta seuran menestys saa jatkoa. Siksi kyselemme kiinnostusta kilpailuihin lähtemiseen ja järjestämme kilpailumuotoisiakin tapahtumia. Mutta yhtä lailla iloitsemme niistä, jotka haluavat oppia suunnistusta harrastaakseen sitä omaksi ilokseen tai hyödykseen esim. marjamatkoilla tai turistina. Sitä paitsi esim. nuorten sarjakilpailuissa on sarja, jossa ei oteta aikaa eikä sitä tarvitse otattaa kuntosuunnistuksissakaan.
Suunnistusta voi – ja saa – harrastaa monella tasolla.

Miten toimia, jos haluaa osallistua oravakilpailuihin, alueen mestaruuskilpailuihin tai kansallisiin?

Näihin kaikkiin ilmoittaudutaan Irman kautta (www.suunnistusliitto.fi –>Irma, josta päästään kilpailukalenteriin. Valitse haluttu kilpailu ja sitten klikkaa Ilmoittaudu). Antamalla lisenssinumeron ja salasanan pääsee eteenpäin varsinaiseen ilmoittautumiseen.
Jos ei maksettua lisenssiä ole – sitähän ei vaadita orava- eikä am-kilpailuissa – tulee ensimmäisellä kertaa kuitenkin rekisteröityä, että pääsee järjestelmän käyttäjäksi (ks. alta). Alueen kilpailuihin voi ilmoittautua ko. rekisteröintitunnuksella ilman maksettua lisenssiä. Irma-numeron saannin jälkeen se tulee ilmoittaa if.ta1502896281jatsi1502896281nnuus1502896281nigni1502896281sleh@1502896281alikk1502896281re.am1502896281roj1502896281, jotta hän laittaa kruksin järjestelmään, että seura maksaa osanotot.
Oravaviestiin voi halukkuutensa kuitenkin ilmoittaa ohjaajille tai netissä suunnistuskoulun osoitteella.
Jos haluat kansalliseen kilpailuun, lue alta, miten lisenssi hankitaan.

Voiko tänä vuonna aloittanut osallistua jo Särkänniemi-suunnistukseen?

Kyllä voi. Kisa on tänä vuonna (2017) 20.5. Särkänniemen elämyspuistossa ja Näsinneulan ympäristössä. Asiasta tulee lisäinfoa kaikille viikkotiedotteessa. Tapahtumassa on sarjoja 5-vuotiaista ylöspäin, 8-vuotisilla ja nuoremmilla aikuisten kanssa kuljettaviakin. 8-vuotiaat ja nuoremmat eivät tarvitse lisenssiä.

Kutsu tulee järjestäjän, Koovee, sivuille – www.koovee-suunnistus.fi → Kilpailut. Ennakkoilmoittautuminen Irman kautta viimeistään 12.5. 8-vuotisten ja nuorimpien sarjoihin voi ilmoittautua myös sähköpostilla kutsun mukaisesti (silloin ei tarvitse rekisteröityä Irmaan). Toimintasuunnitelman mukaan seura järjestää yhteismatkan tapahtumaan. Tietysti omin neuvoinkin voi kulkea.

Voivatko tänä vuonna aloittaneet osallistua jo keväällä nuorten sarjakilpailuihin?

Kyllä voivat ja se on jopa toivottavaa. Näkee uusia maastoja ja millaista kilpailutouhu on yksinkertaisimmillaan. Ne ovat kuin yksi harjoituksemme. Jos lapsi ei vielä rohkene lähteä yksin maastoon, voi osallistua iästä riippumatta haluamaansa sarjaan ei-kilpasarjaan, jossa saattaja voi kulkea mukana. Kaveruksetkin voivat lähteä yhdessä. Jos alle 10-vuotias lapsi kulkee yksin, on kaksi mahdollisuutta: ei-kilpasarja ilman ajanottoa tai iän mukainen kilpasarja 8RR tai 10RR. Suosittelen kilpasarjaa. Jos ei vielä ole taitoa oikaista, koko matkan viitoitusta seuraaminenkaan ei ole aluksi huono vaihtoehto. Vaikka kulkisi ensin aikuisen kanssa, voi myöhemmin ottaa osaa kilpasarjaan ja päin vastoin. Jos perheen aikatauluun sopii, jo keväällä osanotto on paikallaan. Saa varmemmin ne mitaliin tarvittavat kolme kertaa, jos syksyllä sattuisi tulemaan esteitä. Toki voi osallistua kaikkina viitenä kertanakin.

Kevään sarjakilpailut 2017 ovat: 9.5. Espoon Akilleksen järjestämänä Espoossa ja 17.5. EsSun järjestämänä Espoossa. Lue lisää viikkotiedotteista.
Syksyllä on 3 tapahtumaa: 23.8. (järj. HS Helsingissä), 30.8. Lynxin järjestämänä Kirkkonummella ja Rasti-Jyryn hoitamana 5.9. ( paikka auki).
Lisätietoa: www.suunnistavauusimaa.fi –> Nuoriso –> Sarjakilpailut –> Pääkaupunkiseudun sarjakilpailut ja Alueen painetun kalenterin s. 22.
Kunkin kisan tapahtumakohtaiset tiedot ovat järjestäjäseuran sivuilla netissä (osoitteet em. kalentereissa).
Lue, mikä sarjakisa on ja sen historiasta em. Suunnistava Uusimaan linkistä.

Oravapolkuviesti – mikä se on ja miten sinne ilmoittaudutaan? Entä AOK?

Lue lyhyt kuvaus Kilpailut-esitteestä. Lisää on aluekalenterin s. 26. Osuuksia on 10RRsta 16-vuotiaisiin.

Suunnistava Uusimaan alueen Oravapolkuviesti (AOV) on tänä vuonna (2017) 23.5. Lynxin järjestämänä Kirkkonummella. Asiasta lähetetään kaikille tietoa viikkotiedotteessa. Mikäli joku ei voi ilmoittautua Irman kautta, viesti if.ta1502896281jatsi1502896281nnuus1502896281nigni1502896281sleh@1502896281uluok1502896281sutsi1502896281nnuus1502896281 ajaa saman asian. Kaikille halukkaille pyritään löytämään joukkue, sillä niitä tehdään niin paljon kuin mukaan haluavista saadaan kokoon. Moni on osallistunut jo ensimmäisenä keväänä ilman mitään suorituspaineita – harjoituksena. Mennään joukolla! Harjoitellaankin viestiä kerran 11.5.

Henkilökohtainen Oravapolkukilpailu (AOK) on 2017 16.8. Keravan Urheilijoiden järjestämänä Keravalla. Katso lisää Kilpailut-esitteestä ja aluekalenterin s. 26. Siitäkin tulee lisää infoa viikkotiedotteessa heinä-, elokuun vaihteessa.

Miten rekisteröidyn Irman käyttäjäksi?

www.suunnistusliitto.fi → Irma, jolloin tulet kilpailukalenteriin.
– jos ilmoitettava ei koskaan ennen ole asioinut Irman kanssa, ei tällä ole sen rekisteröintinumeroakaan, joten klikkaa oikean yläkulman ”Rekisteröidy Irmaan”. Tulee sivu, josta klikkaa ”Rekisteröidy” ja sivun tiedot täyttämällä saa rekisteröintinumeron, jota valitsemasi salasanan kanssa tarvitsee ilmoittautumisissa.
– jos et ole varma, onko ilmoitettavalla rekisteröintinumeroa, tarkasta se klikkaamalla ”Tarkasta lisenssinumero”.

Miten päästä esimerkiksi sarjakisoihin Kirkkonummelle, jos kotiväki ei voi tarjota kyytiä?

Tällainen tilanne voi tulla kelle tahansa, on autoa tai ei. Tällöin on paras ottaa yhteyttä vetäjiin mielellään muutamaa päivää ennen tapahtumaa. He tietänevät, ketkä ovat lähdössä mistäkin päin ja voivat kysellä kyytimahdollisuutta. Jatko usein sitten lutviutuukin suoralla yhteydenpidolla jo tuttujen kesken. Ellei, uusi yhteys vetäjiin auttanee asiaa.
Monella paikkakunnalla pääkaupunkiseudun ulkopuolella on tapana, että puolityhjät autot kiertävät jonkin tietyn paikan kautta kisoihin/harjoituksiin ja poimivat sieltä kyytiä tarvitsevat. Se toimii hyvin suppea-alaisen asutuksen alueilla, mutta on kokemuksen mukaan vaikeampaa pääkaupunkiseudulla. Onko ehdotuksia?

Koulut ja suunnistus

Voisiko meidänkin luokka päästä Pallomyllyn sisäsuunnistuksiin?

Tottahan toki. Pallomyllyn sisäsuunnistus oli v. 2016 syysloman jälkeisellä viikolla. Niin sitä yritetään 2017:kin. Siitä ilmoitetaan kouluille syyskuun alussa. Ensin tiedon saavat aiemmin käyneet koulut, ne opettajat/luokat, jotka ovat ilmoittaneet kiinnostuksensa sekä jatkopolkulaiset. Jos aikoja jää, tapahtumasta ilmoitetaan yleisesti.
Siis: kertokaa tapahtumasta heti tiedon tultua opettajalle, joka innostuessaan ottaa yhteyttä, niin pääsette varaamaan luokalle parhaiten sopivaa aikaa. Pallomyllyn tilaisuudet ovat olleet ilmaisia. Kaupunki antaa veloituksetta hallin käyttöön ja järjestelykulut on katettu Suunnistussäätiöltä saadusta stipendistä, jota on vielä riittänyt. Jatko on avoin. Koulu hoitaa itse kulkemisensa.
V. 2016 Pallomyllyssä suunnisti yli 20 koulusta 1700 lasta, mikä on lähes yhden viikon maksimimäärä.

Luin, että HS oli pitänyt maastosuunnistuksia kouluille. Emme ole olleet niistä tietoisia, mutta kiinnostusta on. Ensi keväänä?

Olemme pitäneet maastosuunnistuksia sekä tilauksesta joillekin koululle että suunnistuspäiviä mm. Paloheinässä ja Kivikossa, joista on voinut varata aikoja luokille. Mahdollisuuksista on tiedotettu yhteistyökouluille sekä jatkopolkulaisille sanaa eteen päin vietäväksi. Koska resurssit ovat rajalliset ja koulujen suunnistuskausi aika lyhyt, mattimyöhäisille ei esim. viime syksynä aikoja löytynyt. Kuitenkin suunnistutimme noin 2000 lasta 14 koulusta.
Muutamia tilaisuuksia on ollut myös keväällä. Kevät on alkeiskursseineen hyvin hektistä aikaa, mutta saattaapa aikoja silloinkin järjestyä. Kannattaa ottaa yhteyttä Reimoon. Tilaisuuksien kulut on tähän saakka katettu saamastamme Suunnistussäätiön stipendistä, joka kuitenkin alkaa loppua. V. 2017 mahdollisista maksuista ei ole päätöstä.

Olemme kuulleet, että Jatkopolun vetäjät ovat pitäneet sisäsuunnistuksia kouluissa. Saisimmeko meidänkin koululle?

On tosi, että olemme pitäneet sisäsuunnistuksia lähinnä niissä kouluissa, jotka eivät syystä tai toisesta ole päässeet Pallomyllyn rientoihin. Talvella 2016 – 2017 osallistujia on yli 20 koulusta yli 4000. Lähes kaikki mahdolliset ajat olivat varattuja. Suuren suosion vuoksi tapahtuma saanee jatkoa syksyllä 2017. Edellytyksenä on, että koululla on edes keskikokoinen (min. n. 10 x 20 m) liikuntasali, jonka voi varata päiväksi tarkoitukseen ja kolmisenkymmentä kevytrakenteista tuolia sekä ainakin 6 luokkaa/noin 150 oppilasta tasoilta noin 2 – 5, jotka haluavat osallistua. Tosin ykköset ja kuutosetkin ovat innolla etsineet rasteja.
Hommaa pyöritetään suunnistuksen rospuuttoaikana eli noin marraskuusta maaliskuuhun. Materiaali- ja matkakustannuksina peritään 50 – 100 €. Asiassa pääsee parhaiten eteenpäin ottamalla yhteyttä Reimoon.

Koulussamme on useita suunnistajia. Koulun piha ja viereinen puisto ovat aika isot. Miten saamme koulullemme niistä kartan? Ja mitä sellainen maksaa?

Olemme tehneet koulukarttoja muutamalle kymmenelle koululle. Ensi syksyksi sellainen saattaa olla mahdollista saada varsinkin, jos alueella ei ole jonkun muun seuran karttaoikeutta. Joissakin tilanteissa koulukartan voi tehdä, vaikka olisikin. Asia pitää selvittää case-by-case niin, että seurojen väliset suhteet säilyvät kunnossa. Ota yhteys Reimoon. Reimo on tehnyt kartoitustyön ilmaiseksi, mutta tarvikkeistä ja OCAD-piirroksesta ym. syntyy velottavia kuluja noin 50 – 100 euroa.

Kuntosuunnistus

Mistä saa tietoa kuntosuunnistuksista muualla maassa ja/tai alueen ja muista kilpailuista?

– valtakunnallinen kuntosuunnistuskalenteri on netissä www. kunto.suunnistus.fi. Siinä voi tarkastella eri puolilla maata olevaa tarjontaa ja lähempiä tietoja. Helsingin ulkopuolella paikallislehdet ovat myös hyvä tietolähde.
– alueen ja kansallisten kilpailujen kalenteri on Irmassa, www.suunnistusliitto.fi –-> Irma, mistä pääsee kilpailukalenteriin. Klikkaamalla kilpailua saa siitä lisätietoa.
– alueen kunto- ja kilpasuunnistuksista saa tietoa joko painetusta aluekalenterista (jaossa mm. Iltarasteilla) tai netistä www.suunnistavauusimaa.fi.

Miksei Helsingin keskuspuistossa ole kiintorasteja?

HS teki keskuspuistoon Laakson ja Pirkkolantien väliseen maastoon yli 30 kiintorastin verkoston v. 1962. Karttoja jaettiin 30.000 kpl silloin lähitienoon asukkaille ym. Muutamien rastien punavalkoisia renkaita voi vieläkin löytää maaston puista. Nykyään Helsingin kaupungin Ympäristö- ja Rakennusvirastot eivät salli kiintorasteja keskuspuistossa. Ne pelkäävät maaston kulumista – mitä maastopyöräilijät ja koirien ulkoiluttajat eivät tee!

Vuosittain vaihtuvia kiintorastistoja saa tehdä Luukin, Pirttimäen, Salmin ja Solvallan maastoihin rajatuille alueille. Niiden karttoja voi ostaa Suunnistajan kaupasta.

Pari vuotta sitten Keskuspuiston eteläosaan avattiin kuitenkin koeluonteisesti 12 rastia, joita voi etsiä älypuhelimeen ladattavan kartan avulla. Asiasta on lisää netissä www.ssl.fi ja edelleen MOBO.

Uutena tulee keväällä 2017 kiintorastisto Ylästön länsipuolelle. Siitä ja sen karttojen saannista tulee tiedote keväällä seuran nettisivulle.

Leirit

LEIMAUS-leiri, mikä, keille, missä, mitä maksaa?

Leimaus-leiri on Suunnistusliiton organisoima, valtakunnallinen tapahtuma. Tänä vuonna leiri on Kuortaneen urheiluopistolla etelä-Pohjanmaalla 5. – 8.6. Leiri on tarkoitettu 8 – 18-vuotiaille. Siellä on erilaisia suunnistusharjoituksia ja-kilpailuja sekä muutakin liikuntaa yms. Myös vanhemmat voivat osallistua ryhmiensä huoltajina leirille. HSstä on vuosittain osallistunut leirille noin 50 lasta ja parikymmentä aikuista. Yhteensä leiriläisiä on ollut 1000 – 2000. Seuran nettisivulla on 5.2.2017 julkaistu uutinen leiristä. Siinä on kaikki oleellinen tieto linkkeineen. Ilmoittautuminen on 31.3. mennessä.

Lisenssi

Katso myös kohdasta Kilpaileminen ”Miten rekisteröidyn Irman käyttäjäksi?”

Miten hankitaan lisenssi/Nuori Suunta-kortti?

Netissä kohdassa www.helsinginsuunnistajat.fi/nuoret/lisenssi/ on selvitys asiasta.

Lapsella on kaiken kattava vakuutus – kilpailutkin. Onko hänelle pakko hankkia vakuutuksellinen NS-kortti?
Lapsella on jo toisen lajin varsin kallis lisenssi, jossa on vakuutus, pitääkö hankkia suunnistuksenkin lisenssi?

Useimmat vakuutukset eivät korvaa kilpailuissa tai kilpailunomaisissa tilanteissa ja niihin matkustettaessa sattuneita vahinkoja. NS-kortin vakuutus kattaa myös ne. NS-kortin voivat lunastaa alle 15-vuotiaat. Vanhemmat nuoret lunastavat nuorten lisenssin. Koska suunnistaessa liikutaan maastossa, jossa erilaiset sattumukset, jopa onnettomuudet, ovat mahdollisia, vaikkeivät yleisiä, vakuutus on hyvä olla. NS-kortti maksaa vakuutuksellisena 15 € vuodessa.
Mikäli lapsi osallistuu kansallisiin kilpailuihin, mutta katsotaan, että lapsen vakuutusturva on riittävä, lapselle tulee hankkia vakuutukseton NS-kortti, hinta 6 €/v. 2017.
Kattaahan tuo toisen lajin lisenssi myös suunnistusvahingot?
Nykyään on mahdollista lunastaa 1.1.2006 ( koskee v. 2017) jälkeen syntyneelle lapselle ns. D-lisenssi, joka kattaa suunnistuksen lisäksi muutkin liikuntalajit. Se maksaa samat 15€.
Lue lisää www.helsinginsuunnistajat.fi/nuoret/lisenssi/

Ohjaajat

Keitä olette te i-i-i-hanat miehet, jotka suunnistutatte lapsiamme ja meitä aikuisiakin?

Jatkopolun vakio-ohjaajat ovat seuramme eläkeläisiä. Suunnistus on siitä outo laji, että kaikkien pitää itse kilpailla. Niinpä nuoremmat käyttävät mieluummin vapaa-aikansa harjoitteluun kuin kurssien ohjaajina. Ja pienten lasten vanhempien kohdalla prioriteettien tuleekin olla kotitehtävissä. Eläkeläiset ehtivät paremmin sekä lenkille että ohjaajiksi. Eihän heidän tarvitse vuosikymmenten kuntopohjalla treenatakaan niin paljon kuin nuorempien. :)

V. 2017 Lähtö- ja Jatkopolun päätehtävissä ovat (ja 2016 olivat)

Markku Arjamaa eläkkeellä oleva Finnairin lentokapteeni, sarja H70. Aktiivikilpailija nuorempana. Kasvattajaseura Rasti-Lukko Raumalta. Edusti armeijan lentäjäaikoinaan palvelupaikkojensa seuroja Kauhavan Visaa ja Porin Tarmoa. Finnairille tultuaan edusti Keravan Urheilijoita ja oli mm. 5. Jukolan viestissä 1975 KeUn joukkueessa nostettuaan osuudellaan 64 sijaa. Muutettuaan Helsinkiin on edustanut HSää v. 1985 alkaen. Jättänyt kilpailemisen nuoremmille. Sotilaslentäjien yhdistyksen Pilvenveikkojen jäsen. Harrastaa myös Japanin kulttuuria.
Toiminut nuorten harjoitusten ja tapahtumien vakio-ohjaajana parina viime vuonna. Nähdään usein myös Iltarastien ym. toimitsijana. Tytär ja vävy suunnistavat. Haaveilee tuovansa tyttären lapsen ensi vuoden Hippo-kouluun.

Paavo Oksanen eläkkeellä oleva graafisen alan myyntipäällikkö, sarja H70. Suunnisti juniorina Salon Viestissä, jossa I Jukola 1960, myöhemmin XYZssa. Jättänyt kilpailemisen nuoremmille, mutta kiertää viikolla ahkerasti Iltarastien ratoja. Jatkopolun tiimin uusin jäsen. Lenkkeilee ja mökkeilee.

Tapio Tiura kilpailee vielä sarjassa H70. Aloitti kilpasuunnistuksen 16-vuotiaana Tampereella (TP). I Jukola 1962, sen jälkeen kolmisenkymmentä, viime vuonnakin. Rankin suunnistuskokemus: Ruotsin 3-päiväinen tunturisuunnistus. Oli pitkään poissa kilpasuunnistuksesta, mutta palasi sitten mieliharrastuksensa pariin.
Insinööri, työskennellyt pääasiassa myynti- ja projektinjohtotehtävissä, mm. kaupallisena sihteerinä 3 v. Unkarissa, missä suunnisti seurassa MOM Orienteering Budapest.
Harrastaa lisäksi purjehdusta, jossa ollut myös nuorisokouluttajana (laser-luokka/Merenkävijät) ja jääkiekkoa (Ilves). Toiminut pitkään vapaaehtoistyöntekijänä, isokaverina, Pienperheyhdistyksessä.
Seuran puheenjohtaja v. 2003.

Reimo Uljas eläkkeellä oleva tietokone-expertti, sarja H75 vielä tämän vuoden, kiinnostui lajista koulussa ja liittyi seuraan 1954. Kilpaili juniorina. Laiskana ei innostunut treenaamaan aikuisena eikä kilpailuihin ole kiva mennä kunnottomana. Kertoo siksi kilpailu-uran alkavan, kun pääsee sarjaan H100, sillä eiköhän silloin vähäinenkin 90 vuoden treeni ala tuottaa tuloksia. :)
Vähemmällä itsensä rääkkäämisellä on päässyt erilaisissa urheilun järjestötouhuissa, vaikka niihin on mennyt aikaa paljon enemmän kuin treenaamiseen olisi kulunut. Niitä on jäljellä vieläkin mm. suunnistusalueen ja -liiton tehtävinä. Merkittävimmän jäljen lienee jättänyt Jukolan viestin johtotehtävissä 1985 – 2011 – joista Jukolan isäntänä (päävastuullinen) 1995 – 2011.
Piti ensimmäinen suunnistuskurssin v. 1955. Siltä kurssilta ovat vieläkin mukana Risto Hakio ja Pertti Mattila. 1950 – 1990-luvuilla piti kymmeniä oravakouluja, sitten oli apuohjaajana. Jukolan jälkeen on taas ollut mukana enemmän mm. Lähtö- ja Jatkopolkujen harjoitusten vetäjänä. Palasi juurilleen, kuten hän asian itse ilmaisee. Opettanut jopa kolmea eri sukupolvea samasta perheestä.
Harrastuksena on tehnyt koulukarttoja kymmenille kouluille. Erityisellä lämmöllä vaalii edelleen Pääkaupunkiseudun Nuorten sarjakilpailua, jonka perustamista esitti 1973. Pyörittänyt useana vuonna Pallomyllyn ja koulujen sisäsuunnistuksia.
Vetää tänä vuonna Torppiksen, Ylästön ja Pirkkolan Lähtöpolut sekä Jatkopolun harjoitukset.

Kuva alla: Jatkopolun vakiotiimi vas. Reimo Uljas, Tapio Tiura, Markku Arjamaa ja Paavo Oksanen veti talvella 2016 – 2017 myös salisuunnistuksia parissakymmenessä koulussa yli 4000 lapselle.
Tässä tarkastellaan ennen päivän rientoja, että kaikki on kunnossa.

Lähtöpolkuja pitävät 2017 myös

Jorma Erkkilä, Hesarin eläkkeellä oleva toimittaja, sarja H60. Kilpaillut harvakseen eikä sitäkään enää aikoihin. Toiminut pitkään seuran nuorten koulutus- ja valmennustehtävissä, viime vuosina myös aikuisten kurssien pitäjänä, mm. viime- ja tänä vuonna lukuisten Naisten suunnistuskurssien vetäjänä. Iltarastien apuvetäjä 2017. Nuorisojaoston puheenjohtaja 2015. Oli AOV 2016 kilpailun johtajana. Ollut pitkään seuran hallituksessa. Veti Pohjois-Haagan Lähtöpolun viime ja vetää tänäkin vuonna. Lapset suunnistivat junioreina.
Aapo Summanen, liikuntatieteiden kandidaatti. Palkattiin elokuusta 2015 alkaen osa-aikaisesti erityisesti Taitopolun toiminnan vetäjäksi. Edustanut aiemmin Rajamäen Rykmenttiä, Vaajakosken Terää ja Halden SKa. Juniorimaajoukkueessa MM-kisoissa 2007. Kilpailee sarjassa H21 ja vei hyvin v. 2016 Tiomilassa ykkösjoukkueen viestiä. Veti ja vetää Kivikon lähtöpolun. Hoitaa Taitopolun harjoituksia. Veti myös talven jumpat Malminkartanossa. Veli Eetu suunnistaa HS:ssä.
Kuntosuunnistava isä vei oravapolulle 8-vuotiaana. Äitikin innostui lajista myöhemmin. Ollut ammattiurheilijanakin. Tavoitteena “inspiroida ihmisiä onnellisiksi sekä lisätä iloa, valoa ja onnellisuutta maailmassa”. Tekee energiahoitoja.

Vaikka vakiohjaajat ovatkin miehiä, kyllä naisiakin löytyy rastikoulun satunnaisohjaajina, joina ovat olleet mm.

Mikko Haara tuli seuraan poikiensa Väinön ja Einon alettua suunnistaa muutama vuosi sitten. Sarja H40. Myös vaimo Sanna ja nuorin lapsi Saara nähdään rasteja etsimässä.
Risto Hakio sarja H75, Reimon ensimmäisen suunnistuskurssin oppilas vuodelta 1955. Kilpailee vieläkin. Tyttäret suunnistavat myös, samoin vävy on lajin miehiä ja jatkopolulla on jo kolmas sukupolvi, Taru Kokko.
Kimmo Holappa tuli muutama vuosi sitten poikansa Aarnin kanssa Hippo-kouluun. Nyt etsii itsekin rasteja ja auttaa harjoitusten järjestelyissä. Vaimo ja tytärkin käyvät ehtiessään rasteja etsimässä.
Olli Juntunen H75, menestynyt juniori 1950-luvulla. Opinnot ja lääkärinura veivät Porin seudulle ja suunnistus jäi pitkäksi aikaa. Palasi uudelleen lajin pariin 2000-luvulla ja muutti takaisin pääkaupunkiseudulle alkaen taas kilpailla. Jo isä oli HS-suunnistaja. Firmaliigan ja tapahtumien vakio-ohjaaja.
Iiro Jääskeläinen sarja H40, tuli vuosi sitten seuran toimintaan lapsiensa Nuutin ja Unnan tultua Rastikouluun. Menestynyt kilpasuunnistaja Vehkalahden Veikkojen riveissä, jota edustaa vieläkin, mm. palkintosijalla Hiisi-Jukolassa 1999.


Aimo Kangas veti useana vuonna lähtö- ja jatkopolkuja vuoden 2010 molemmin puolin. Kilpailee sarjassa H55. Pojat suunnistavat. Heistä Veli kuului nuorten MM-ryhmään.
Heli Koivistoinen tuli harrastukseen lastensa Leevin, Lennin ja Doriksen mukana. Nuorisojaoston puheenjohtaja v. 2016 – 2017. Etsii itse rasteja harvakseen.
Tomi Kosunen tuli mukaan tyttärensä Armin aloitettua suunnistuksen muutama vuosi sitten. Myös nuoremmat lapset Esko ja Eila etsivät rasteja silloin tällöin.
Mikko Laine kilpailee sanontansa mukaan ilman suuria menestystavoitteita sarjassa H40. Ammentanut suunnistusoppinsa Hämeenlinnassa (seura HlT). Nuorisojaoston vetäjä 2014. Tytär Ruusu suunnistaa Taitopolulla.
Synnöve Miettinen erityisesti emit-harjoitusten pyörittäjä. Toi aikanaan poikansa Mikon oravakouluun ja tuli itsekin. Pyöritti pitkään Iltarasteja. Mikko ajaa usein bussia yhteisillä matkoilla.
Jussi Rajamäki sarja H70, alkoi suunnistaa aikuisena. Oli pitkään Firmaliigan tietokone-ekspertti.
Riikka Rajamäki Jussin ja Vuokon tytär, kilpailee suunnistuksessa. Hänen taitopolulla olevat poikansakin Antti ja Jaakko Laatu on usein nähty auttamassa harjoituksissamme.
Vuokko Rajamäki Jussin vaimo. Suunnistaa.
Elina Roschier suunnisti aiemmin, mutta oli välillä pois, kunnes palasi pari vuotta sitten tytär Siirin tultua Rastikouluun. Myös mies ja poika Emil suunnistavat
Esa Räty, tuli viime syksynä lastensa, jatkopolkulaisten Sannin ja Niilon mukana ja on alkanut itsekin esiä rasteja.
Juhani Salmenkylä, entinen huippusuunnistaja, joka kilpailee yhä yli 80-vuotiaana. On mm. voittanut useita Suomen mestaruuksia ja Jukolan viestin 7 kertaa. Myös edesmennyt vaimo Pirkko on suunnistanut, samoin kaikki lapset sekä näiden lapset, joista tällä hetkellä tunnetuin on nuorten maajoukkueessa ollut Anton.
Kari Sane kilpailee sarjassa H70 ja menestyy erityisesti sprinteissä. Myös vaimo, pojat ja tytär Mari, tämän mies, Jeppe Koivula sekä näiden lapset Emil ja Ida suunnistavat. Lapset ovat entisiä ja lapsenlapset nykyisiä oravakoululaisia. Jepenkin vanhemmat ovat seuran jäseniä ja suunnistavat.
Juhani Tervo Jatkopolun webmaster. Laittaa tietoja nettiin. Poika Lassi on Taitopolulla.
Tiina Tervo-Rantakokko on ollut alkujumppien vetäjänä. Suunnistaa, samoin molemmat veljensä. Tytär Merianna on Taitopolulla.
Tytti Torp tuli tyttärensä kanssa 1980-luvulla oravakouluun ja molemmat jäivät “koukkuun”. Myös tyttären mies ja heidän lapsensa suunnistavat (tosin kaikki miehen seurassa OK77:ssä).
Leena Tuumi -Niemi kilpailee itse, kuten myös siskonsa, joilla on Venlojen viestissä yhteinen sisarusjoukkue. Leenan suunnistus on maajoukkuesuunnistajaisän perintöä. Myös Leenan lapset Topias ja Kasper kilpailevat. Topias oli v. 2015 Suomen nuorten EM-joukkueessa.
Venla ja Veera Turakainen Venla kuuluu 18-sarjalaisena valmennusryhmään ja Veera on taitopolulla. Venlalla on useita hyviä sijoituksia viime vuosien SM-kisoissa. Äiti ja isä, äidin vanhemmat ja sisarukset perheineen sekä isän sisar perheineen suunnistavat.

Karttojen tulostuksen hoitaa Jeppe Koivula (ks. Kari Sane edellä).

On suunnistus melkoinen perhelaji!

Raha

Lapsen tekee mieli leirille, mutta perheen tilapäisten taloudellisten ongelmien vuoksi omavastuu tekee tiukkaa. Jääkö kovasti odotettu leiri väliin?

Ei jää, jos kerran innostusta löytyy. Ei kenenkään aktiivisen lapsen tarvitse jäädä pois seuran omilta leireiltä rahan vuoksi, sillä asia on järjestettävissä. On syytä reippaasti ottaa yhteyttä henkilökohtaisesti/kahden keskisesti/luottamuksellisesti esim. Reimoon, joka voi viedä asiaa eteen päin.

Viime aikoina on mediassa ollut paljon esillä lasten harrastusten kalleus. Suunnistus on kuitenkin ihan toisessa luokassa. Miten tämä on mahdollista? Miksi lisenssi on niin halpa, onko vakuutus huono?
Mitkä ovat lapsella lajin harrastamisen todelliset kustannukset?

Aloitan lyhyemmästä vastauksesta: lisenssin vakuutusosuuden hinta määräytyy vahinkotapahtumien mukaan. Suunnistus ei ole kovin vahinkoherkkä laji eikä varsinkaan vakavia loukkaantumisia satu paljon. Lisenssi alle 15-vuotiaille maksaa vakuutuksellisena 15€ v. 2017, mikä on tosiaankin vähän moneen muuhun lajiin verrattuna. Vakuutus ei ole huono, vaan pikemminkin hyvä. Liiton osuuskin on määritelty pikemminkin työn kuin ansainnan mukaan.

Se, että seuran lasten jäsenmaksu on vain 30 €/v, johtuu pääasiassa siitä, että suunnistuksessa työt tehdään talkoilla. Tosin v. 2016 alusta on tullut palkallisen ohjaajan kulujen kattamiseksi 50 euron toimintamaksu. Suoranaiset lajikulut ovat siten vakuutuksellisella lisenssillä vuodessa 95 €.

Muiden lajien halli- ja muihin tilamaksuihin voi verrata maastokorvauksia ja varsinkin karttojen teosta syntyviä kustannuksia. Muodollisesti hygieniatilojen käyttönä maksetaan kaupungille sen maastojen käytöstä pienehkö korvaus. Kurssi- ja talven sisätiloista maksetaan sama korvaus kuin muutkin.
Rastikoulun harjoituksissa käytetyt kartat tehdään ja päivitetään seuran toimesta talkootyönä, samoin tulostetaan. Yhden harjoituksissa käytettävän kartan materiaalin tulostuskustannus on siten noin 25 – 40 centtiä. Jos kartanteolle laskettaisiin kustannus, kartan hinta olisi noin 2 – 5 €/kpl.
Sen sijaan kilpailumaastojen (esim. Luukki, Pirttimäki, Solvalla jne.) kartat seurat teettävät nykyään kartanteon ammattilaisilla. Uuden kartan kustannus voi nousta silloin yli 20.000 euron. Sellaisen tekoon saadaan valtiolta pieni liikuntapaikka-avustus, mutta yhden kartan nettokustannus nousee helposti yli 5 euron.

Suunnistuskilpailuissa on osanottomaksu. Se on yleensä lapsilla luokkaa 5 – 15 €/tapahtuma. Lasten kilpailujen osallistumismaksut maksaa pääosin seura, mutta tapahtumiin kulkeminen on osanottajien vastuulla, kuten harjoituksiin kulkukin. Nuorten sarjakisojen kustannukset kantaa kukin järjestäjäseura eli ne ovat osallistujille ilmaisia.

Matkakulut muodostavatkin aktiivisuudesta riippuen suunnistusharrastuksen kenties suurimman kuluerän.

Joissakin seuran tapahtumien erikoistilanteissa, esim. leireillä, yhteisillä bussimatkoilla yms. on pieniä omavastuita.

Varusteissa suurin kustannus ovat tossut, usein suunnistusjalkineet eli nastarit. Niitten kustannus on luokkaa 100 euroa, tarjouksissa vähemmän, mutta kalliimpiakin löytyy. Suunnistushousut ovat toinen välttämätön kulutusvaruste. Kompassi maksaa muutaman kympin, mutta kestää yleensä useita vuosia. Se tarvitaan viimeistään, kun siirrytään pois reittiradoilta. Oma emit-kortti maksaa n. 70 euroa. Sen aika on, kun alkaa käydä kisoissa. Senkin pitää kestää muutaman vuoden. Seuran suunnistuspaita lainataan jatkopolkulaisille, mutta omankin voi hankkia, samoin verrarit, pipon jne.

Varusteiden vuosikustannus on siten luokkaa 100 – 200 euroa, alkuhankinnoissa vähän enemmän. Koska lapset kasvavat nopeasti, esim. nastarit jäävät yleensä pieniksi ennen kuin hajoavat. Seuran kiertävissä varusteissa on silloin tällöin tossuja ja housujakin. Seuran kirppariltakin – netissä – voi tehdä tarpeellisia löytöjä.

Maan huipulla suunnistavan 15+ v. nuoren kustannukset nousevat helposti vuodessa 4-numeroiseen lukuun eikä ensimmäinen ole suinkaan 1. Selitys on silloin ulkomaan kilpailumatkoissa ja leireissä, jotka ovat arvokisoihin osallistuville lähes välttämättömiä, koska maastot eroavat niin paljon toisistaan eri puolilla Eurooppaakin. Kokemuspankin hankkiminen on melkein “must”. Tällä hetkellä seura tukee huomattavasti tällaisia nuoria stipendein ja tapahtumakohtaisin tuin seuran talouden niin salliessa, mutta kyllä maksettavaa jää perheillekin.

Seuran jäsenet ovat velvollisia mahdollisuuksiensa mukaan osallistumaan Iltarastien/Firmaliigan, Suunto-Gamesin, aluekisojen, sarjakilpailujen ja joittenkin firmatilaisuuksien sekä nuorten koulutusten järjestelyihin. Niistä kertyy muutama – puolen tusinaa talkoorupeamaa vuodessa. Tietysti useamminkin voi hyvin mielellään osallistua. Talvellakin voi osallistua vaikka jumppien ohjaajana. Lapsillekin sopivia tehtäviä löytyy joillakin kerroilla.
Lasten suunnistuskursseilla vanhempien toivotaan, vaikkeivät jäseniä olekaan, osallistuvan ainakin jo syyskaudella harjoitusten järjestelyihin esim. osallistujien rekisteröijinä, karttojen jakajina jne. erittäinkin, jos lapsi ei enää kaipaa tukea maastoon. Tietysti ei-jäsenetkin voivat muulloinkin osallistua erilaisten tapahtumien järjestelyihin, sillä niillä kerätään varoja maksujen pitämiseksi kohtuullisina. Työrupeamat ja sitoutumisen määrät ja kestot ovat kuitenkin pieniä mediassa esitettyihin verrattuina.

Monessa lajissa jo harvinaiseksi käynyt talkootyö on suunnistuksessa vielä voimissaan ja pitää kustannukset kohtuullisina. Näin yhteistyössä toimien voimme pitää kustannukset aisoissa.

Saavatko Lähtö- ja Jatkopolun ohjaajat palkkaa tai korvauksen harjoitusten pidosta? Entä Pallomyllyn tai koulujen suunnistuksista?

Eivät saa. He ovat talkoolaisia. Myöskään matkakorvauksia ei tunneta. Pallomyllyssä he kuitenkin saavat kahvia ja voileipiä. Kestäähän päivä helposti 7 – 8 tuntia. Kouluissa he saavat yleensä koululounaan. (Ovat muuten hyviä. Ihmetyttää, kun ei kaikille lapsille kelpaa!)
Muutos: elokuussa 2015 seura palkkasi osa-aikaisen ohjaajan lähinnä Taitopolun toimintaa vetämään. Hän, Aapo Summanen, on vetänyt myös talven jumppia ja Kivikon Lähtöpolun. Hän saa myös matkakorvauksen.

Seura

Pitääkö aikuisen liittyä seuran jäseneksi (jos osallistuu harjoitukseen lapsen kanssa kulkien)?

Ei tarvitse, mutta ei se kiellettyäkään ole. :) Aika usein aikuisten kipinä omaan suunnistukseen iskee viimeistään siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa kulkea itsekseen, jolloin itse voi lähteä rastien hakuun eikä vain seisoskella harjoituspaikalla. Tulee mieleen kehittää omaa osaamista jo opitun lisäksi. Silloin on aika luonnollista liittyä, koska jäsenmaksu sisältää mm. ilmaisen osanoton Iltarasteille. Tosin jäsenyyteen sisältyy myös velvoitteita. Katso lähemmin jäsenasioista seuran netistä – kohdasta Seura. Seuran jäsenpalveluun (myClub) voi liittyä myös huoltajana.
Esimerkiksi kymmenkunta aiemmin suunnistamatonta jatkopolkulaisen äitiä innostui 2015 (ja 2016 myös) ja ottivat tavoitteekseen osallistua seuraavana vuonna Jukolan Venlojen viestiin omilla joukkueillaan. Valmistautuminen on menossa. (täydennys: kaksi joukkuetta osallistuikin ja muutamia äitejä oli vielä muissa joukkueissa.) Suositellaan uusillekin.

Olemme ihan uusia suunnistuksessa, mutta nyt innolla mukana ja liittymässä seuran jäseneksi. Mistä saisi lisää tietoa seurasta, aiemmilta vuosiltakin?

Kun seura täytti 40 (1983), 50 (1993) ja 60 vuotta (2003) tehtiin seuran “historiikit”. Kun Iltarastit muutama vuosi sitten täytti 35 vuotta, siitäkin tehtiin tarina. Sen ja 40-vuotisjutun teki Reimo Uljas, jolla on kumpaakin vielä muutamia jäljellä. Esitä pyyntösi hänelle joko harjoituksissa tai sähköpostina. Niistä ilmenee, että HSllä on ollut loistava menneisyys. Tehostetun nuorisotoiminnan myötä toivottavasti myös jatkuva, upea tulevaisuus.
Nykytilanteesta saa parhaiten selon seuran nettisivuilta.

Välineet ja varusteet

Kompassista, varusteista yms. ks. kohdasta Raha ”Mitkä ovat …”

Milloin kannattaa hankkia oma emit?

Emit maksaa noin 70 euroa ja kestää useita vuosia. Voi sanoa, että sitä käytännössä tarvitaan, kun alkaa käydä alueen ja kansallisissa kilpailuissa. Toisaalta, jos on ahkera Iltarasteilla kävijä ja haluaa tulokset, oma emit tulee äkkiä lainausta edullisemmaksi. Siis riippuu ihan käyttötarpeesta. Harjoituksia varten sitä ei tarvitse hankkia ja sarjakilpailuihinkin sellainen lainataan.

Yleistä

Mikä on suunnistusalue?

Urheilun keskusjärjestöuudistuksessa 1990-luvun puolessa välissä suunnistuksen yli 20 SVUL:n, 3 FSO:n ja 15 TUL:n piirin suunnistusjaostoista tuli 14 suunnistusaluetta. Uudellamaalla oli ennen SVUL:lla Helsingin piiri ja Uudenmaan piiri. Ne sekä TUL:n Suur-Helsingin ja Uudenmaan piirien seurojen suunnistajat perustivat yhteisen aluejärjestön, joka on nimeltään Suunnistava Uusimaa (SU). Sen alue on karkeasti Hangosta Loviisaan ja Suomenlahdesta Riihimäelle. Ruotsinkielisten Uudenmaan piiri on osa FSO:n aluetta.
Suunnistavaan Uusimaahan kuuluu noin 40 seuraa, joista tosin muutaman toiminta on hyvin pientä.
Muut suunnistusalueet ovat: Etelä-Pohjanmaa, FSO, Häme, Kaakko, Kainuu, Keski-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Lappi, Pohjois-Pohjanmaa, Päijät-Häme, Satakunta, Savo-Karjala ja Varsinais-Suomi.
Ne ovat harrastajamääriltään kovin eri kokoisia. Suunnistava Uusimaa on selvästi suurin.

Suunnistusalueen (hallituksen) tehtävänä on organisoida ja johtaa suunnistustoimintaa toimialueellaan.
HS on edustettuna alueen hallituksessa.

Usein puhutaan oravakouluista, vaikka tarkoitetaan Hippo-kouluja ja on oravaviestejä ja -kilpailuja. Miksi?

Kun Suunnistusliitto 1980-luvun alussa terästi nuorisotoimintaansa, perustettiin koko maahan alueelliset oravapolkukilpailut. Niiden päätukijana oli Kansallis-Osake-Pankki, jonka logokuvio oli orava, josta nimi tuli. Pankki toimitti myös alkeis- ja jatkokursseille aineistoa, jolloin alettiin puhua oravakouluista.

KOP toimi tukijana toimintansa loppuun saakka. Pankki on kuopattu ajat sitten ja oravalogo siirtynyt muistojen joukkoon. Nimi on niin hyvä, että se monen suussa vieläkin kuvaa alkeiskursseja, vaikka nykyään niiden päätukijana on OP-pankki. Niinpä HS:n rastikurssit ovat nimeltään Hippo-kouluja ja OP:n Hippo-kuvio näkyy materiaaleissa. Tukija toimittaa yhteistyön merkeissä seuroille kurssimateriaalia.

OP-pankki ei sen sijaan ole mukana alueellisissa kilpailuissa. Koska niillä ei ole muutakaan yhteistyöfirmaa, ne ovat edelleen AOK ja AOV – oravakilpailuja.

Uusimmat